Se on niin lähellä. Loma. Mietin, milloin mä olen viimeksi viettänyt tukholmalomaa. Lokakuussa? Sitä ennen elokuussa? Tämä tulee tarpeeseen. Joululoma Suomessa oli toki kiva, mutta keväinen loma Tukholmassa, mun rakastamassa kaupungissa, ihan itsekseni? Kyllä.
Eilen oli kovin leppoisa päivä. Ainakin mulla. Pesin pari koneellista pyykkiä, pakkasin valmiiksi perheelle pyyhkeet ja lakanat mökkiä varten, sekä pesin kaikki ullakolta kaivetut lasketteluvaatekerrokset uloimpia lukuunottamatta. Mamma ja Tyttö kävi vielä viime tippaan hakemassa Tytölle sauvat (minä hain toissapäivänä suket Saltsjö-Duvansista eli piti ajella kaupungin läpi kun se fucking tunneli on vieläkin kiinni, mutta minä osasin eikä pelottanut kuin siinä vaiheessa kun Strandvägenin ruuhkassa heppavaljakko alkoi vähän keulia vierekkäisellä kaisatalla...) ja menivät sitten hakemaan suoraan koulusta sellaiseen sisäleikkitalopaikkaan synttäreille lähteneen Pojan. Kotosalle porukka tuli thaikkuruoan kanssa, joten ei tarvinnut kokkailakaan.
Lupasin auttaa aamusella, ja ehdotin jopa pannareita aamupalaksi lapsille. Kelpasi.
Iltaa kohden avustin vielä vähän lisää pakkailuhommissa, ja ennen seiskaa kaikki paitsi vanhempien omat arkikamat oli pakattu - mä olin hoitanut hiihtokamat sun muut sekä lasten kanssa niiden kamat. Mamma pyöri yläkerrassa ympyrää stressaten jostain olemattomasta, ja tajusin, että se harrastaa tota tosi paljon. Tollaista päätöntä pyörimistä, josta ei seuraa mitään, se ei saa mitään aikaiseksi vaikka on olevinaan niin kiireinen koko ajan.
Kävin suihkussa ja olin menossa yhdeksän aikaan jo sänkyyn, mutta kun kävin hakemaan vesipullon alakerrasta, huomasin, että Poika on vieläkin koneella pelaamassa. Kyselin, että onko syönyt iltapalaa. Ei ollut. Katsoin kelloa, että 21:24. Huokaisu. Sanoin, että nyt loppui koneilut, syömään. Ja ylläripylläri, jätkä lopetti pelaamisen heti ja tuli perässä keittiöön. Tyttö oli just lämmittämässä tänään koulussa tehtyä purjokeittoa Pappalle, ja selitti, kuinka mäkin olin sanonut, että se oli hyvää. Nyökyttelin Pappalle, joka katsahti mua kysyvästi, ja heitin toiselle lapselle jugut, vesilasin ja kuivattuja luumuja pöydälle, ja istuin alas.
Pappan mielestä keitto oli superhyvää, ja Tyttö oli saanut köksästä tehtäväksi pyytää arviot perheenjäseniltä. Olin tosi otettu, että mäkin olin family member ja että multakin haluttiin mielipide. Ja keitto oli hyvää, mä saan vetää sen nassuun sillä välin kun nuo on lomailemassa. Siinä sitten juteltiin muutenkin päivästä, ja Pappa kiusoitteli Pojan synttärivisiittiä, koska synttärisankari oli yksi tyttö, ja siinä sitten höpöteltiin ja naurettiin ihastumisista, ja oi että. Mua harmittaa, ettei keretä olla normaalisti enempää noin rennosti Pappan kanssa. Aina kun Mamma on työmatkalla ja ollaan nelistään kotona, ne ajat on tosi kivoja ja stressivapaita.
Menin iltapalan jälkeen sänkyyn, mutta eihän nukkumisesta tullut yhtään mitään kun puoli yksitoista Poika päätti, että hän haluaa opetella soittamaan pianoa. No, hyvältä kuulosti, ja Pappakin oli innoissaan opettamassa Tytön kanssa, mutta puoli yksitoista, ihan oikeasti... No, napero oli kuitenkin jo alakerrassa päivävaatteet päällä kun aamulla raahauduin 8:20 alakertaan. Pannarit tulille, ja syötiin lasten kanssa kaikessa rauhassa hypettäen reissua. Kesken aamupalan näiden neljän vuoden takainen auppari, joka asuu vieläkin Stokiksessa ja työskentelee vieläkin aupparina, ja mun kamu tuli visiitille. Tarjosin sillekin pannareita, juteltiin sen jenkkilomasta ja sitten päästin L:n leikkaamaan lasten hiukset. Kävin sillä välin itse lähikaupasta hakemassa vielä jotain puuttuvia juttuja, kuten vartalosaippuaa, vaniljajugua, synttärikortin tiistaina juhlivalle Pojalle ja gifflareita matkaevääksi penskoille. Viimeisenä juttuna siirsin omalta koneelta musiikkia Tytön puhelimeen, ja samalla vahingossa avasin saapuvan viestin ja bongasin, että sehän tekstailee suloisia jonkun pojan kanssa. Ehkä tän takia pöydällekin oli ilmestynyt sellainen kirja kuin "joka tytön selviytymisopas ihastuksiin" tai jotain...
Nyt istuskelen yläkerrassa ja odotan, että millon saan heilutella meidän katumaasturin takavaloille.
Hyvä fiilis. Kuunnelkaa toi biisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti