devil's backbone

 

Hengissä ollaan. Miten tää blogin päivittely on jäänyt tällaiseksi kerran viikossa -meiningiksi? Haittaako? Pitäisikö jaaritella tänne useammin?

No anyway. Maanantai. Ainoa lohduttava asia tänä aamuna oli valoisa talo kun astuin pimennysverhon tummentamasta huoneestani ulos. Talvi saisi pikkuhiljaa siirtyä takavasemmalle kaamosmasennuksen kera. Ehkä sitten jaksaisi olla päivisinkin enemmän hereillä. Lapsetkin heräilivät huomattavasti helpommin kun godmorgonien jälkeen avasin niiden verhot ja saivat herätä lamppujen sijaan päivänvaloon. Poika oli tavalliseen tapaan känkkäränkkä, Tyttö vähän vähemmän.

 

Aamulla draamailtiin heti alkuunsa maidon kanssa - Tyttö tulee aina aamupalapöytään sen verran aikaisemmin, että sattuu joskus käyttämään pöydässä nostetun maidon loppuun, ja tänään oli juuri sellainen päivä. Joten kun Poika oli saanut muronsa kulhoon ja totesi, että jasså, maitopurkki tyhjä, tuli mulle tomera käsky, että haetko maidon. Totesin ystävällisesti, että voisitko hakea itse kun mulla on tässä ruoka kesken. Tapeltiin asiasta hetki (= Poika huusi ja keuhkosi mulle, kuinka olen ilkeä kun en hae sille maitoa, ja mä söin mun leipää ja luin aamulehteä) kunnes Poika marssi jääkaapille ja oven kiinni paiskottuaan hakkasi mua päähän sillä maitopurkilla. Cool. Onneksi Tyttö sai samalla hetkellä sanottua, että perhe lähtee laskettelureissulleen sunnuntaiaamuna. Meinaavat ajaa autolla koko matkan pohjoisempaan Ruotsiin. Onnea vain.

Onneksi alla on ihana viikonloppu. S oli meillä perjantaista sunnuntaihin, ja perinteisten tukholmaseikkailujen lisäksi käytiin vihdoin ja viimein Kungsträgårdenin luistelussakin. Mä vedin hienosti lervat ja yritin tasapainolla painavan laukun kanssa, ja S:kin kolautti jalkansa aitaan......... Huonosti istuvilla ja vääränkokoisilla hokkareilla oli meno aluksi aika haparoivaa, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan ja mä loppua kohden muistin jo, että miten jarrutetaankin. Jalat kyllä kiitti kun sai hokkarit pois jalasta!

 

Lauantaina pyörähdettiin myös yhdessä meetupissa, jossa mä pääsin tapaamaan kivoja ihmisiä, Djurgårdenin Junibackenin kaupassa hakemassa uusin muumimuki ja sitten vielä käytiin meidän pretty much vakkaripaikassa syömässä. Otin tällä kertaa fish & chips -annoksen, joka oli aivan saatanan hyvää! Oli ihan täydellinen rhode island -dippi ranuille, oijoi. Kyllä me illalla pyörähdettiin baarissakin parilla, mutta oma sänky paras sänky - lähdettiin varmaan ennen puoltayötä jo kotiin. Mutta hyvä ystävänpäivä oli, oon ilonen, että mulla on tollanen ystävä kun S täällä ♥

Sunnuntaina raahauduttiin aika myöhään kaupungille. Käytiin ostamassa liput 50 Shades of Grey -leffaan, ja siitä päätettiin mennä Jensen's bofhusetiin syömään 59 kruunun lounaspihvit. T liittyi seuraan ja nopeesti katosi safka nälkäisiin suomalaisiin. Oli hintaan nähden ihan hyvä annos vaikka mun medium olikin vähän sitkeä welldone, mutta maistui kyllä!

 

Leffa oli just niin huono kuin olin odottanutkin, tosin Dakota Johnson yllätti tosi hyvällä suorituksellaan. Samaa ei voi sanoa Jamie Dornanista, joka voisi vaan pysyä niissä mallihommissaan... Mutta melkoista pehmopornoa ja jotkut kohtaukset olivat yksinkertaisesti cringeworthy eikä muuta... Leffan jälkeen saatettiin S asemalle ja tytöt jäivät sinne syömään kun meikä suuntasi tapaamaan poikaystävää ekaa kertaa inttirutistuksen alun jälkeen! Käppäiltiin ympäriinsä ja juteltiin kuluneista viikoista, ja lopulta sain vielä kyydin kotiin jee!

Mutta rankka viikonloppu kyllä sinänsä: kotona eilen kaaduin suoraan sänkyyn enkä jaksanut edes siivota huonetta vaikka sen takia olin tullutkin aikaisemmin kotiin. No, tein aamulla pikasiivouksen, ehkä tällä pärjää. Nyt voisi painua päikkäreille tai jotain. Kotipuhelin soi, mutta en kyllä vastaa. Minä nukun.

 

Oispa jo ens viikko.