Viikonloppu Nyköpingissä (mulla oli asiallinen paita, NYköping For The Weekend) meni ohi niin että hujahti. Ja okei, pyörähdettiin poikaystävän kanssa myös Vasa Museetissa, jossa vierähti ihan mukavasti aikaa ihan vaan isoa laivaa katsellessa ja jonne haluun kyllä uudestaankin! Mutta niin, Nypis... Oli kaikin puolin mukavaa, mitä nyt baarissa ja ulkona tyttöjä odotellessa sain ihan liikaa ei-kaivattua seuraa. Tai mitä nyt S:lla oli aamulla kuudelta maailman ärsyttävimmällä piipityksellä herättävä kello. Tai mitä nyt S:n pieni lapsukainen halusi esitellä mulle takkatulta, ja totesin sille vaan että cool ja poistuin, koska en osaa lapsia. Mutta parasta oli kyllä taas pitkästä aikaa puhua tyttöjen kanssa ihan kasvotusten ja nauraa tyhmille jutuille ja äh. Ihanaa kun on tollaset kaksi torveloa täällä niin jaksaa tätä elämääkin.
Kotiin palasin vain huomatakseni, että kinkkua ei oo sitten kukaan ostanut ja että mun phad thai chicken -leftoversit, joista sanoin perjantaina, että don't eat them, I'm saving it for sunday and monday, oli syöty. Nice.
Puhuttiin muuten perheen tulevista matkailuista ja päivämäärien epävarmuuksista taas yksi päivä. Hassua, kuinka nyt odotan Suomen joululomaa kuin kuuta nousevaa, ja silti vastasin Mamman so don't go booking any flights home yet since we don't know the dates -lauseenalkuun ihan in a heartbeat, että don't worry, I'm just going to stay here.
Nää alkuviikon päivät ovat olleet yllättävän lepposia. Lauantaina heräsin huutoon ja tappeluun Pojan harrastuksista kun Pappa sai kuulla, ettei poika ole kahteen viikkoon käynyt jalkapallo- eikä jääkiekkoharkoissa. Harjoituksia ei ole ollut kalenterissa tälläkään viikolla, sen sijaan Poika on ollut joka päivä kavereilla suoraan koulusta. No, ihan sama mulle. Vähän vaan rassaa, kun lätkävalmentaja laittoi viestiä tuossa yksi päivä, että onko Poika tulossa millon harkkoihin, ja mä jouduin vastaamaan, etten tiedä.
Maanantaina hain Tytön koulusta vasta puoli neljä (siihen asti nukuin autuaasti välillä heräillen heittämään pyykkikoneellisia sisään ja ulos) ja kuskasin sen viimeisiä kertoja tennisharjoituksiin (jes, tennis loppuu ennen joulua!) pyörähtäen sitten kaupan kautta kotona tekemässä ison satsin makkarakastiketta päivälliseksi. Haettiin Tytön kanssa sitten Poika shakkikaverin luota, ja ihan tosi, mä oon vieläkin ihan kysymysmerkkinä kun shakkikaverin brittiäiti tervehtii sillä ihanaisella hihowareyou-litanialla. Syötiin nopeasti kotona, sain tappeluitta puhuttua Pojan kahden parsakaalinupun syöntiin (oon niin ylpeä siitä, oon saanut sen syömään noita kasviksia eikä se enää valita sipulistakaan ruoassa (okei, ehkä oon alkanut pilkkomaan sipulia ihan ylipieneksi, mutta silti!)) ja lähdin sitten heittämään Tyttöä tanssiin. Normaalisti hengailen studiolla tanssin ajan, koska siellä on maailman mukavimmat sohvat ja aina jotain hyvää mutusteltavaa, mutta tällä kerta ajelin pitkin ja poikin eri ICA-kaupoissa etsimässä yhtä tiettyä teriyakikanaa. Löytyi loppujen lopuksi Täby Centrumista, jee! Sitä syödäänkin sitten torstaina, saa nähdä mitä tulee.
Tänään siivooja tuli ja meikä veteli hirsiä peräti kolmeen asti! Poika meni taas suoraan koulusta parhaan kaverin luo, ja Tyttö piti hakea vasta puoli viisi. Mentiin koululta suoraan puolen tunnin pianotunnille, ja sieltä lähdettiin ajelemaan Näsbyparkin perämetsiin hakemaan Poika. Kävi ilmi, että myös futiskaveri oli playdateilla, joten kuskattiin tämäkin jäbä sitten kotiin. Matkalla Poika ilmoitti, että vihaa joululauluja ja kun mainitsin, että odotapa vaan joulukuuta, että I'm gonna listen to Christmas song so fricking hard you can't even deal, niin takapenkiltä kuului tosi pitkä groan ja I'm jumping out of the car then. Höpö lapsi. Aion kuunnella joululauluja joka päivä jouluun asti, ja vähän jälkeenkin. Suomeen näin etukäteisvaroituksena. Carols of the Bellshän soi mun autossa ensimmäisen kerran syyskuussa, että joo.
Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä leffassa poikaystävän kanssa sekä treffata yksi italialainen auppari kahvittelun merkeissä! Ehkä olisi hyvä laajentaa kaveripiiriä myös suomalaisten ja ruotsalaisten ulkopuolelle, heh. Tänään soitin pitkästä aikaa kotikotiinkin, ihan vain ilmoittaakseni, mitä tarvin sitten kun tuun, koska muuten unohdan. Äiti pääsi hienosti linjan toisesta päästä todistamaan jokailtaista tappelua tietokoneajoista... No, ainakin sain loppujen lopuksi molemmat lapset nukkumaan ihan tyytyväisinä. Hyvä minä.
PS. Max, Ruotsin Hesburger = ihan loistavat hampparit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti