Mä en nukkunut viime yönä silmällistäkään. Olin koko viikonlopun kotona, ja silti heitin mun olemattomat unirytmit hevon helvettiin. Perjantai- ja lauantai-iltoina nyt oli vähän lastenvahtimispuuhia, ja molempina iltoina lapset käyttäytyi tosi hyvin - opeteltiin Tytön kanssa yhtä uutta pianokappaletta vaikka mä en ymmärrä nuoteista tai pianosta yhtään sen enempää kuin mitä Tyttö on mulle opettanut, tehtiin Pojan kanssa spelling- ja matikan läksyjä vaikka mä olenkin täysin kyvytön auttamaan sitä algebran parissa, ja suihkujen ja muiden iltapuuhien jälkeen pelattiin vielä pari erää Cluedoa, jotka meidän kolmen kesken päättyy aina huutonaurutaisteiluihin. Tyttö voitti ensimmäisen erän kun mä jäin vahvistelemaan mun arvausta, ja toisessa erässä kukaan ei saanut tismalleen oikeaa vastausta, mutta mä ja Poika saatiin eniten kortteja oikein!
Sunnuntaina meillä oli netti taas vaihteeksi poikki, joten pistin läppärin reppuun ja suuntasin keskustaan. Meinasin mennä ensin Espresso Houseen, mutta koska mun läppäri ei ole tarpeeksi hipster (ei macbook...) ja Espresso Housen wifi on maailman surkein, meninkin Vasagatanin Maxiin. Ei edes hävettänyt mennä ryönälegginseissä ja -hupparissa, jonka päälle kaadoin vielä tyylikkäästi rinnuksen täydeltä kokista, ja kaksi päivää vanhoissa leteissä pipo päässä. Sainkin aika hyvin tehtyä rästihommia koneella noin pari tuntia kunnes sellainen nuorimies tuli keskeyttämään, että anteeksi, mutta saako tähän istua. Totesin koneen näytöstä katsetta irroittamatta, että hei, jag prata inte svenska. No, tämä jannuhan sattui kuin sattuikin olemaan vissiin jenkkilästä, joten juttelemaanhan se jäi. Olen kuulemma söpö ja mulla on uskomattomat silmät ja meidän pitäisi olla kavereita.
Lähdin Maxista "mun juna lähtee kohta" -valheen turvin puolen tunnin juttutuokion ja numeroiden vaihdon jälkeen yhtä uutta ystävää rikkaampana. Pakotin S:n soittamaan mulle ja kimitin puhelimeen, kuinka tällasta ei pitäisi tapahtua selvinpäin kirkkaassa päivänvalossa (kirkkaassa loisteputkivalossa?) tällasena ryönäpäivänä, mutta sitten muistin, että ei ollakaan Suomessa. Kerroin tästä myös mun uudelle ystävälle, D:lle, joka totesi, että well, I'm not drunk and I'm not insane, kun selvitin, että jos tää olisi tapahtunut mun kotimaassa niin sä olisit joko kännissä tai muuten vaan hullu.
Tänään on ollut unenpuutteesta - okei, heräsin eilen neljältä iltapäivällä - huolimatta ihan loistokas päivä. Meidän pyykkiongelmat on vihdoin selvitetty kolmen viikon valituksien ja kamppailujen jälkeen kun otin sen kumiosan irti ja tajusin, että sitä ei ole varmaan kymmeneen vuoteen pesty. Pistin pesten ja sitruunahapposin koko koneen, ja kyllä nyt on taas hyvä. Lisäksi aamulla lapset heräsi heti kun pyysi, tai oikeastaan Poika, jota yleensä joudun herättämään aamulla 3-10 kertaa, oli pukemassa jo päälle kun lampsin sitä herättämään! Pakattiin yhdessä kanssa futiskamat kun talviaikataulun mukaan keskiviikkotreenit siirtyi maanantaille ja sattuipa vielä sopivasti alkamaan 10 minuuttia koulun loppumisen jälkeen koulun vieressä olevassa hallissa.
Kukaan ei tapellut missään vaiheessa ja lapset oli kamat valmiina ja hampaat pestynä kymmenen minuuttia etuajassa, joten painittiin Tytön huoneen lattialla ja lopulta köllöteltiin kolmisteen kasassa sen sängyllä. Raahauduttiin alakertaan ja pukeuduttiin ihan rauhassa, lapset sanoi heipat vanhemmille ja molemmat laittoi pipotkin päähän ilman rutinoita. Autossa Lugnan radiokanavalta tuli perkeles joululauluja, joten fiilisteltiin niitä ihan kympillä vaikka täällä ei olekaan lunta. Kotiin tultua heitin vielä Mamman metroasemalle ja sitten suuntasin kaupan kautta uudelleen kotiin.
Nyt alakerrassa slow cookerissa istuu ihan mielenkiintoisen näköinen lihapata, pyykinpesukone ja kuivausrumpu rullailevat kellarissa, ja mun sänky näyttää ihan houkuttelevalta päikkäreille. Ainoa vain, että täällä tuulee niin paljon, että ensimmäistä kertaa ikinä kuulin tuulen oikeasti viheltävän jossain tän talon nurkassa. Luulin aina, että se on vain sanonta, mutta ei hitto kun piti oikein pysähtyä ja kuunnella, että kukas täällä oikein viheltelee.
Miksei kaikki päivät vois olla tällasia? Oon muuten kuunnellut luvattoman paljon Band Of Horsesin akustisia niiden Tukholman Spotify -sessiosta ja oon aika varma, että oon lihonut täällä ollessani melkein kymmenen kiloa.
edit klo 1:35pm. Nevermind. Värjäsinkin Tytön lempineuleiden valkoset raidat just vaaleanpunaisiksi. Mutta oonkin lihonut vaan kaksi kiloa. Vettä tulee kuin saavista. Kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti