18.11.2014

clocks

On niin helppoa unohtua rutiineihin.

 

On niin helppoa heittää koko viikonlopun unirytmi päin häränpyllyä - alkaen perjantaista, jolloin illan kahvideitti italiaisen kanssa muuttui poikaystävän luo junailuun ja sängyssä köllöttelyyn ja valittamiseen kunnes kello oli kolme yöllä, ja päättyen lauantain baari-illan (jota ennen nautiskeltiin mun pahan päivän viinipullo kävelymatkalla T-Centralenista Gamla Stanin kajenille...) kautta sunnuntaihin, jolloin ajelin luvattoman paljon kaiken sortin julkisilla ja lopulta S:n (pöllin photobombaamani viinipullokuvan sulta, sori!!) keskustaan junalle, päätyen kymmeneltä kotiin, hostdadin todetessa sohvalta, että you're home early.

 

On niin helppoa tuijottaa kelloa 2:28 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja päättää, että ehkä mä nyt vaan valvon läpi tämän yön - neljässä tunnissa sai kätevästi katsottua kaikki rästiin jääneet youtubevideot ja luettua e-bookia pari chapteria eteenpäin, ja viimeiset 32 minuuttia sai käytettyä siihen torkkumiseen ajatellen jatkuvasti, että vien lapset kouluun ja sitten nukun koko iltapäivän.

Helppoa ja helppoa.

Kaikessa helpossa on vaan aina koira haudattuna.

 

Eilen aamulla en meinannut saada lapsia hereille. Jouduin valehtelemaan kellonajasta ja kouluun ehtimisestä, jouduin käyttämään sitä tiettyä äänensävyä, jouduin räpsäyttämään valot päälle kesken unien. Lopulta alakertaan raahautui vain 50% perheestä - Tyttö ja Pappa. Kyllä se Mammakin sieltä tuli, ilmoittaen iloisesti, että Poika on muuten taas kipeä. Vaihdettiin Tytön kanssa katseet - vitut Poika kipeä on. Heitin Tytön sentään kouluun ihan aikataulussa, ja ton päivän piristys tuli koulun parkkipaikalla - lapset ei ikinä sano mulle aamulla byebye, joten oon luovuttanut asian suhteen, mutta tänään Tyttö totesi, että bye, see you after school ja hymyili niin reippaasti harvahampaista hymyään, että mulle tuli ihan hyvä mieli.

Kotosalla tajusin heti, että nyt on jotain pielessä kun Mamma vielä kotona. No, alakertaan raahautuu vielä mun ja Tytön lähtiessä täyställingissä ollut Mamma, joka oli heittänyt pyjaman niskaan ja niin edelleen. Kuulemma ei ole niin hyvä olo. Kysyipä vielä multakin, että olenko minä kunnossa. Yeah, of course, koska onko mulla varaa olla muuta kuin kunnossa?

 

Kello oli viisi minuuttia yli yhdeksän kun sain hengähtää ensimmäisen kerran. Siirryin sitten suihkun kautta keskustaan, hain toisen lapsen silmäreseptin ja palautin sovituslaseja optikolla. Sitten juoksinkin Espresso Housen kautta pesulaan, hain kaksi mekkoa drycleaningista ja vein yhden tilalle. Sen jälkeen kävin palauttamassa ja vaihtamassa muutamia isänpäivälahjoja neljässä eri liikkeessä. Puhtaat drycleaningit kainalossa ja latte toisessa kädessä kävin ruokakaupassa, ja suuntasin kotiin. Just kun sain auton parkkiin, tuli viesti, että hei, ootko kotona, tee Pojalle lettuja lounaaksi. Just got home, of course :) oli vastaus. Kiittämättömälle kakaralle lettuja vino pino, ja itse kävin bolognesen pariin. Sain torkuttua 15 minuutin pätkiä ruoanlaiton lomassa kunnes piti hakea Tyttö koulusta ja kuskata suoraan tennikseen. Tennishallilta kiidin nopeasti ostoskeskukseen hakemaan mustia sukkia ja kolmet Levi's-farkut Tytölle, ja sieltä takaisin hallille. Tuli koomattua nätisti autossa lämpimään parkaan kääriytyneenä Keaton Hensonin Earnestly Yours soiden repeatilla. Kiidettiin kotiin, ihan vain huomatakseni, että Mamma ei ollut voinut tehdä paskan vittuakaan kotona, kunhan oli istunut koneella Pojan kanssa. Tosiaan "hommat", joita pyysin Mamman tekemään... Lisää kerma bologneseen ja jätä hautumaan vartiksi, keitä pasta, ehkä kata pöytä. Joo. Meillä kun jää tuollainen 40 minuutin ikkuna tenniksestä tulon ja tanssistudiolle lähdön väliin. Aina yhtä kiva käyttää melkein puolet siitä pastan keittämiseen. No, ehdittiinpä tanssistudiolle ajoissa (ja Poika jäi huutoitkemään tomaatista bolognesessa) ja jäin taas autoon nukkumaan, koska yolo.

Niin ja koko päivän piti pyöräytellä pyykkejäkin kun Mammaa ei kiinnostanut vissiin. Joo, ymmärrän jos on kipeä, mutta en ymmärrä miten vaikea on heittää märät pyykit pesukoneesta muhimasta kuivausrumpuun. Vaikka olisikin kipeä. Onneksi pääsin nukkumaan.

 

Noi mun recently used -emojit kuvaa aika hyvin mua muuten. Toinen on ihana motioiva kuva, joita T aina laittaa meidän ryhmäkeskusteluihin. Varsinkin maanantaisin. Terkkui ♥

Tänään aamulla Tyttö lähti bussilla kouluun, Poika oli kuulemma taas kipeä. Kävin sitä aamulla kuusi kertaa herättämässä, ja kun kysyin, että mihin sattuu, niin poika vain totesi, että I don't feel well!!! ja sitten tuli nää perinteiset gOGETOUTOFMYROOMNOW-huudot. Heitin Mamma aamulla duuniin, ja matkalla juteltiin mukavia, mutta sitten parkkiksella... Sanottiin heipat ihan normaalisti ja olin jo lähdössä kun Mamma avasi vielä oven. I think he really is sick, se totesi, johon minä vaan, että ......right. Awkward.

Ollaan tapeltu tänään kolmesti ja mulla on migreeni ja oon aika varma, että melkein itkin tossa muutama tunti takaperin. Keräsin rohkeutta tekstata Mammallekin, että I actually don't really feel that well, ja nyt se tulee kotiin jo neljältä. Mä ajattelin mennä nukkumaan heti kun tullaan Tytön kanssa pianosta kotiin.

33 päivää. I can do this.

Muuten Mamma kysy multa tänään, että are you okay with money, koska vahingossa lipsautin, että mulla on vaan nelisensataa kruunua. Höpötin jotain epämääräistä suomitilille sivuun laittamisesta ja säästämisestä. Mun suomitilillä on 0,85 euroa.

4 kommenttia:

  1. oi, rakastan sun kirjotustyyliä! iski kauhee ikävä tukholmaan taas kerran sun postausta lukiessa. vaikka tollaset hankaluudet otti päähän ni kaipaan niitä nyt ihan hirveesti, kaipaan kaikkea. loma varmasti kohdallaan :D terkut täältä synkästä suomesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on tää vaan paras kaupunki <3 eikö siellä oo lunta!!

      Poista
  2. eiii! Onks tukholmassa? 😳

    VastaaPoista