29.11.2014

home, II

The older I get, the more I realise just how much home isn't a place but a feeling.

27.11.2014

centuries

 

Tällä viikolla kävin pohjoisempana kuin olen auppariaikanani käynyt - Åkersbergassa. Miksikö? No siksi, että ajoin ohi Arningen liittymästä (kyllä, siitä samasta liittymästä, josta olen poistunut varmaan sata kertaa käydäkseni Gigantissa tai Rustassa tai Willy'sissä tai Stadiumin outletissä) ja iloisesti huristelin sitten Åkersbergaan asti. No, onneksi olin lähtenyt 20 minuuttia etuajassa Euromasterin renkaanvaihtomiittinkiin ja pienestä edestakasajelusta huolimatta olin perillä hienosti viisi minuuttia ennen sovittua aikaa. Saatiin talvinappulat alle mun autoon vihdoin ja viimein!

 

Tämä säätila jaksaa kyllä vituttaa. Keskiviikkona oli aivan jumalaton sumu päällä läpi päivän. Aamuisin oon jo tottunut paksuun usvaan ja porukka ajeleekin hyvin sumuvalot päällä, mutta kyllä toi on aivan saatanasta kolmen jälkeen kun on jo pimeä ulkona. Hyvä, että näkee edellämenevästä autosta muuta kuin heikot punaiset läntit. No, onneksi lapsilla ei ollut muita aktiviteetteja kuin shakkikerho (joka pidetään vanhalla ala-asteella, jonka "pick up place" on huono vitsi kun vanhemmat pysäköi sinne miten sattuu ja heittää vaan hätävilkut päälle aivan kuin se paska parkkeeraus ja tien tukkiminen annettaisiin sillä anteeksi) ja illalla tanssi, joten mitenkään järisyttävän paljon ei tarvinnut ajella. Aamulla tosin kuskasin Mamman lentokentälle, lähti aamulennolla kohti jenkkilää taas. Jotenkin lupauduin myös hakemaan sen kentältä sunnuntaina aamuseitsemältä. Vapaapäivänä. Noh, ehkä tän takia mun palkka on enemmän kuin keskivertoaupparilla.

 

Musta tuntuu, että oon juossut ihan luvattoman paljon asioilla tällä viikolla heti aamupäivästä. Palauta sitä, vaihda tätä, osta tätä, vie pesulaan tämä, korjauta tämä, pesetä tämä, tankkaa nämä, bla bla bla. Siksi tuntui vain oikeutetulta, että kun kävin ostamassa meiltä loppuneet, ruoanlaittoon käytettävät viinitetrat, niin ostin samalla perheen korttia vinguttaen vähän vinkkua omiin säilöihinkin. Mamma aikoinaan sanoi, että and whatever daily things you need, you can buy with this card. Viini on aika daily thing. Tai jos ei daily thing, niin ainakin thing I reeeeeally need. Samoin kuin puhelimen kalansilmälinssi, jonka ostin tänään Urban Outfittersiltä, omilla rahoilla tosin. Hups.

Kello on 8:50pm, Pappaa ei kuulu eikä näy, lapset on nukkumassa, itse istun lenkkivaatteet päällä odottamassa että joko nyt. Maailman epäoikeudenmukaisuus vituttaa vieläkin, käytin tänään melkein tonnin kun suoritettiin "kevyttä shoppailua" erään suomitytsyn kanssa, mun hartiat on jumissa. On nälkä ja on hillitön joulufiilis. Kiitti ja kuitti.

 

 

 

 

PS. Mulla on pakkausvaikeuksia enkä oo vielä edes sisällyttänyt mun "arkiarsenaalia" mun matkalaukkuun edes ajatuksen tasolla. Voi käpy.

24.11.2014

better than love

 

Mä en nukkunut viime yönä silmällistäkään. Olin koko viikonlopun kotona, ja silti heitin mun olemattomat unirytmit hevon helvettiin. Perjantai- ja lauantai-iltoina nyt oli vähän lastenvahtimispuuhia, ja molempina iltoina lapset käyttäytyi tosi hyvin - opeteltiin Tytön kanssa yhtä uutta pianokappaletta vaikka mä en ymmärrä nuoteista tai pianosta yhtään sen enempää kuin mitä Tyttö on mulle opettanut, tehtiin Pojan kanssa spelling- ja matikan läksyjä vaikka mä olenkin täysin kyvytön auttamaan sitä algebran parissa, ja suihkujen ja muiden iltapuuhien jälkeen pelattiin vielä pari erää Cluedoa, jotka meidän kolmen kesken päättyy aina huutonaurutaisteiluihin. Tyttö voitti ensimmäisen erän kun mä jäin vahvistelemaan mun arvausta, ja toisessa erässä kukaan ei saanut tismalleen oikeaa vastausta, mutta mä ja Poika saatiin eniten kortteja oikein!

Sunnuntaina meillä oli netti taas vaihteeksi poikki, joten pistin läppärin reppuun ja suuntasin keskustaan. Meinasin mennä ensin Espresso Houseen, mutta koska mun läppäri ei ole tarpeeksi hipster (ei macbook...) ja Espresso Housen wifi on maailman surkein, meninkin Vasagatanin Maxiin. Ei edes hävettänyt mennä ryönälegginseissä ja -hupparissa, jonka päälle kaadoin vielä tyylikkäästi rinnuksen täydeltä kokista, ja kaksi päivää vanhoissa leteissä pipo päässä. Sainkin aika hyvin tehtyä rästihommia koneella noin pari tuntia kunnes sellainen nuorimies tuli keskeyttämään, että anteeksi, mutta saako tähän istua. Totesin koneen näytöstä katsetta irroittamatta, että hei, jag prata inte svenska. No, tämä jannuhan sattui kuin sattuikin olemaan vissiin jenkkilästä, joten juttelemaanhan se jäi. Olen kuulemma söpö ja mulla on uskomattomat silmät ja meidän pitäisi olla kavereita.

Lähdin Maxista "mun juna lähtee kohta" -valheen turvin puolen tunnin juttutuokion ja numeroiden vaihdon jälkeen yhtä uutta ystävää rikkaampana. Pakotin S:n soittamaan mulle ja kimitin puhelimeen, kuinka tällasta ei pitäisi tapahtua selvinpäin kirkkaassa päivänvalossa (kirkkaassa loisteputkivalossa?) tällasena ryönäpäivänä, mutta sitten muistin, että ei ollakaan Suomessa. Kerroin tästä myös mun uudelle ystävälle, D:lle, joka totesi, että well, I'm not drunk and I'm not insane, kun selvitin, että jos tää olisi tapahtunut mun kotimaassa niin sä olisit joko kännissä tai muuten vaan hullu.

 

Tänään on ollut unenpuutteesta - okei, heräsin eilen neljältä iltapäivällä - huolimatta ihan loistokas päivä. Meidän pyykkiongelmat on vihdoin selvitetty kolmen viikon valituksien ja kamppailujen jälkeen kun otin sen kumiosan irti ja tajusin, että sitä ei ole varmaan kymmeneen vuoteen pesty. Pistin pesten ja sitruunahapposin koko koneen, ja kyllä nyt on taas hyvä. Lisäksi aamulla lapset heräsi heti kun pyysi, tai oikeastaan Poika, jota yleensä joudun herättämään aamulla 3-10 kertaa, oli pukemassa jo päälle kun lampsin sitä herättämään! Pakattiin yhdessä kanssa futiskamat kun talviaikataulun mukaan keskiviikkotreenit siirtyi maanantaille ja sattuipa vielä sopivasti alkamaan 10 minuuttia koulun loppumisen jälkeen koulun vieressä olevassa hallissa.

Kukaan ei tapellut missään vaiheessa ja lapset oli kamat valmiina ja hampaat pestynä kymmenen minuuttia etuajassa, joten painittiin Tytön huoneen lattialla ja lopulta köllöteltiin kolmisteen kasassa sen sängyllä. Raahauduttiin alakertaan ja pukeuduttiin ihan rauhassa, lapset sanoi heipat vanhemmille ja molemmat laittoi pipotkin päähän ilman rutinoita. Autossa Lugnan radiokanavalta tuli perkeles joululauluja, joten fiilisteltiin niitä ihan kympillä vaikka täällä ei olekaan lunta. Kotiin tultua heitin vielä Mamman metroasemalle ja sitten suuntasin kaupan kautta uudelleen kotiin.

Nyt alakerrassa slow cookerissa istuu ihan mielenkiintoisen näköinen lihapata, pyykinpesukone ja kuivausrumpu rullailevat kellarissa, ja mun sänky näyttää ihan houkuttelevalta päikkäreille. Ainoa vain, että täällä tuulee niin paljon, että ensimmäistä kertaa ikinä kuulin tuulen oikeasti viheltävän jossain tän talon nurkassa. Luulin aina, että se on vain sanonta, mutta ei hitto kun piti oikein pysähtyä ja kuunnella, että kukas täällä oikein viheltelee.

Miksei kaikki päivät vois olla tällasia? Oon muuten kuunnellut luvattoman paljon Band Of Horsesin akustisia niiden Tukholman Spotify -sessiosta ja oon aika varma, että oon lihonut täällä ollessani melkein kymmenen kiloa.

edit klo 1:35pm. Nevermind. Värjäsinkin Tytön lempineuleiden valkoset raidat just vaaleanpunaisiksi. Mutta oonkin lihonut vaan kaksi kiloa. Vettä tulee kuin saavista. Kiva.

20.11.2014

10am gare du nord

Oon toista päivää kipeenä - olo on kuin jyrän alle jäänyt. Nenäliinoja menee, on liian kylmä ja liian kuuma samaan aikaan, päätä särkee, kurkkuun sattuu, nenä on tukossa. Mamma ei anna mun tehdä töitä, tänään sain kunnon huudot puhelimessa kun olin herännyt laittamaan pyykkejä. Soitti äsken uudestaankin, avaten puhelun näin: You better not be doing anything but lying in your bed. Arvostan tätä mun perhettä kyllä niin paljon.

Poika on mun kanssa "kipeenä" kotona. Tänään (sen perusteella mitä mä olen ollut tajuissani ja alakerrassa pyörinyt) se on ollut koko päivän koneella tai katsonut telkkaria, mutta on ollut yllättävän yhteistyöhaluinen. Mun sydäntä erityisesti lämmitti äsken kun kävin heittämässä pyykit kuivausrumpuun (shhh, ei kerrota mammalle), ja kerroin Pojalle, että Tyttö tuodaan kohta kotiin, että älkää sitten tapelko.

Vastaus oli, maailman herttaisimmalla äänellä: It's okay, I can open the door and give her a snack. You can sleep if you want to. Thanks.

:')

18.11.2014

clocks

On niin helppoa unohtua rutiineihin.

 

On niin helppoa heittää koko viikonlopun unirytmi päin häränpyllyä - alkaen perjantaista, jolloin illan kahvideitti italiaisen kanssa muuttui poikaystävän luo junailuun ja sängyssä köllöttelyyn ja valittamiseen kunnes kello oli kolme yöllä, ja päättyen lauantain baari-illan (jota ennen nautiskeltiin mun pahan päivän viinipullo kävelymatkalla T-Centralenista Gamla Stanin kajenille...) kautta sunnuntaihin, jolloin ajelin luvattoman paljon kaiken sortin julkisilla ja lopulta S:n (pöllin photobombaamani viinipullokuvan sulta, sori!!) keskustaan junalle, päätyen kymmeneltä kotiin, hostdadin todetessa sohvalta, että you're home early.

 

On niin helppoa tuijottaa kelloa 2:28 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja päättää, että ehkä mä nyt vaan valvon läpi tämän yön - neljässä tunnissa sai kätevästi katsottua kaikki rästiin jääneet youtubevideot ja luettua e-bookia pari chapteria eteenpäin, ja viimeiset 32 minuuttia sai käytettyä siihen torkkumiseen ajatellen jatkuvasti, että vien lapset kouluun ja sitten nukun koko iltapäivän.

Helppoa ja helppoa.

Kaikessa helpossa on vaan aina koira haudattuna.

 

Eilen aamulla en meinannut saada lapsia hereille. Jouduin valehtelemaan kellonajasta ja kouluun ehtimisestä, jouduin käyttämään sitä tiettyä äänensävyä, jouduin räpsäyttämään valot päälle kesken unien. Lopulta alakertaan raahautui vain 50% perheestä - Tyttö ja Pappa. Kyllä se Mammakin sieltä tuli, ilmoittaen iloisesti, että Poika on muuten taas kipeä. Vaihdettiin Tytön kanssa katseet - vitut Poika kipeä on. Heitin Tytön sentään kouluun ihan aikataulussa, ja ton päivän piristys tuli koulun parkkipaikalla - lapset ei ikinä sano mulle aamulla byebye, joten oon luovuttanut asian suhteen, mutta tänään Tyttö totesi, että bye, see you after school ja hymyili niin reippaasti harvahampaista hymyään, että mulle tuli ihan hyvä mieli.

Kotosalla tajusin heti, että nyt on jotain pielessä kun Mamma vielä kotona. No, alakertaan raahautuu vielä mun ja Tytön lähtiessä täyställingissä ollut Mamma, joka oli heittänyt pyjaman niskaan ja niin edelleen. Kuulemma ei ole niin hyvä olo. Kysyipä vielä multakin, että olenko minä kunnossa. Yeah, of course, koska onko mulla varaa olla muuta kuin kunnossa?

 

Kello oli viisi minuuttia yli yhdeksän kun sain hengähtää ensimmäisen kerran. Siirryin sitten suihkun kautta keskustaan, hain toisen lapsen silmäreseptin ja palautin sovituslaseja optikolla. Sitten juoksinkin Espresso Housen kautta pesulaan, hain kaksi mekkoa drycleaningista ja vein yhden tilalle. Sen jälkeen kävin palauttamassa ja vaihtamassa muutamia isänpäivälahjoja neljässä eri liikkeessä. Puhtaat drycleaningit kainalossa ja latte toisessa kädessä kävin ruokakaupassa, ja suuntasin kotiin. Just kun sain auton parkkiin, tuli viesti, että hei, ootko kotona, tee Pojalle lettuja lounaaksi. Just got home, of course :) oli vastaus. Kiittämättömälle kakaralle lettuja vino pino, ja itse kävin bolognesen pariin. Sain torkuttua 15 minuutin pätkiä ruoanlaiton lomassa kunnes piti hakea Tyttö koulusta ja kuskata suoraan tennikseen. Tennishallilta kiidin nopeasti ostoskeskukseen hakemaan mustia sukkia ja kolmet Levi's-farkut Tytölle, ja sieltä takaisin hallille. Tuli koomattua nätisti autossa lämpimään parkaan kääriytyneenä Keaton Hensonin Earnestly Yours soiden repeatilla. Kiidettiin kotiin, ihan vain huomatakseni, että Mamma ei ollut voinut tehdä paskan vittuakaan kotona, kunhan oli istunut koneella Pojan kanssa. Tosiaan "hommat", joita pyysin Mamman tekemään... Lisää kerma bologneseen ja jätä hautumaan vartiksi, keitä pasta, ehkä kata pöytä. Joo. Meillä kun jää tuollainen 40 minuutin ikkuna tenniksestä tulon ja tanssistudiolle lähdön väliin. Aina yhtä kiva käyttää melkein puolet siitä pastan keittämiseen. No, ehdittiinpä tanssistudiolle ajoissa (ja Poika jäi huutoitkemään tomaatista bolognesessa) ja jäin taas autoon nukkumaan, koska yolo.

Niin ja koko päivän piti pyöräytellä pyykkejäkin kun Mammaa ei kiinnostanut vissiin. Joo, ymmärrän jos on kipeä, mutta en ymmärrä miten vaikea on heittää märät pyykit pesukoneesta muhimasta kuivausrumpuun. Vaikka olisikin kipeä. Onneksi pääsin nukkumaan.

 

Noi mun recently used -emojit kuvaa aika hyvin mua muuten. Toinen on ihana motioiva kuva, joita T aina laittaa meidän ryhmäkeskusteluihin. Varsinkin maanantaisin. Terkkui ♥

Tänään aamulla Tyttö lähti bussilla kouluun, Poika oli kuulemma taas kipeä. Kävin sitä aamulla kuusi kertaa herättämässä, ja kun kysyin, että mihin sattuu, niin poika vain totesi, että I don't feel well!!! ja sitten tuli nää perinteiset gOGETOUTOFMYROOMNOW-huudot. Heitin Mamma aamulla duuniin, ja matkalla juteltiin mukavia, mutta sitten parkkiksella... Sanottiin heipat ihan normaalisti ja olin jo lähdössä kun Mamma avasi vielä oven. I think he really is sick, se totesi, johon minä vaan, että ......right. Awkward.

Ollaan tapeltu tänään kolmesti ja mulla on migreeni ja oon aika varma, että melkein itkin tossa muutama tunti takaperin. Keräsin rohkeutta tekstata Mammallekin, että I actually don't really feel that well, ja nyt se tulee kotiin jo neljältä. Mä ajattelin mennä nukkumaan heti kun tullaan Tytön kanssa pianosta kotiin.

33 päivää. I can do this.

Muuten Mamma kysy multa tänään, että are you okay with money, koska vahingossa lipsautin, että mulla on vaan nelisensataa kruunua. Höpötin jotain epämääräistä suomitilille sivuun laittamisesta ja säästämisestä. Mun suomitilillä on 0,85 euroa.

11.11.2014

the funeral

Viikonloppu Nyköpingissä (mulla oli asiallinen paita, NYköping For The Weekend) meni ohi niin että hujahti. Ja okei, pyörähdettiin poikaystävän kanssa myös Vasa Museetissa, jossa vierähti ihan mukavasti aikaa ihan vaan isoa laivaa katsellessa ja jonne haluun kyllä uudestaankin! Mutta niin, Nypis... Oli kaikin puolin mukavaa, mitä nyt baarissa ja ulkona tyttöjä odotellessa sain ihan liikaa ei-kaivattua seuraa. Tai mitä nyt S:lla oli aamulla kuudelta maailman ärsyttävimmällä piipityksellä herättävä kello. Tai mitä nyt S:n pieni lapsukainen halusi esitellä mulle takkatulta, ja totesin sille vaan että cool ja poistuin, koska en osaa lapsia. Mutta parasta oli kyllä taas pitkästä aikaa puhua tyttöjen kanssa ihan kasvotusten ja nauraa tyhmille jutuille ja äh. Ihanaa kun on tollaset kaksi torveloa täällä niin jaksaa tätä elämääkin.

Kotiin palasin vain huomatakseni, että kinkkua ei oo sitten kukaan ostanut ja että mun phad thai chicken -leftoversit, joista sanoin perjantaina, että don't eat them, I'm saving it for sunday and monday, oli syöty. Nice.

 

Puhuttiin muuten perheen tulevista matkailuista ja päivämäärien epävarmuuksista taas yksi päivä. Hassua, kuinka nyt odotan Suomen joululomaa kuin kuuta nousevaa, ja silti vastasin Mamman so don't go booking any flights home yet since we don't know the dates -lauseenalkuun ihan in a heartbeat, että don't worry, I'm just going to stay here.

Nää alkuviikon päivät ovat olleet yllättävän lepposia. Lauantaina heräsin huutoon ja tappeluun Pojan harrastuksista kun Pappa sai kuulla, ettei poika ole kahteen viikkoon käynyt jalkapallo- eikä jääkiekkoharkoissa. Harjoituksia ei ole ollut kalenterissa tälläkään viikolla, sen sijaan Poika on ollut joka päivä kavereilla suoraan koulusta. No, ihan sama mulle. Vähän vaan rassaa, kun lätkävalmentaja laittoi viestiä tuossa yksi päivä, että onko Poika tulossa millon harkkoihin, ja mä jouduin vastaamaan, etten tiedä.

 

Maanantaina hain Tytön koulusta vasta puoli neljä (siihen asti nukuin autuaasti välillä heräillen heittämään pyykkikoneellisia sisään ja ulos) ja kuskasin sen viimeisiä kertoja tennisharjoituksiin (jes, tennis loppuu ennen joulua!) pyörähtäen sitten kaupan kautta kotona tekemässä ison satsin makkarakastiketta päivälliseksi. Haettiin Tytön kanssa sitten Poika shakkikaverin luota, ja ihan tosi, mä oon vieläkin ihan kysymysmerkkinä kun shakkikaverin brittiäiti tervehtii sillä ihanaisella hihowareyou-litanialla. Syötiin nopeasti kotona, sain tappeluitta puhuttua Pojan kahden parsakaalinupun syöntiin (oon niin ylpeä siitä, oon saanut sen syömään noita kasviksia eikä se enää valita sipulistakaan ruoassa (okei, ehkä oon alkanut pilkkomaan sipulia ihan ylipieneksi, mutta silti!)) ja lähdin sitten heittämään Tyttöä tanssiin. Normaalisti hengailen studiolla tanssin ajan, koska siellä on maailman mukavimmat sohvat ja aina jotain hyvää mutusteltavaa, mutta tällä kerta ajelin pitkin ja poikin eri ICA-kaupoissa etsimässä yhtä tiettyä teriyakikanaa. Löytyi loppujen lopuksi Täby Centrumista, jee! Sitä syödäänkin sitten torstaina, saa nähdä mitä tulee.

Tänään siivooja tuli ja meikä veteli hirsiä peräti kolmeen asti! Poika meni taas suoraan koulusta parhaan kaverin luo, ja Tyttö piti hakea vasta puoli viisi. Mentiin koululta suoraan puolen tunnin pianotunnille, ja sieltä lähdettiin ajelemaan Näsbyparkin perämetsiin hakemaan Poika. Kävi ilmi, että myös futiskaveri oli playdateilla, joten kuskattiin tämäkin jäbä sitten kotiin. Matkalla Poika ilmoitti, että vihaa joululauluja ja kun mainitsin, että odotapa vaan joulukuuta, että I'm gonna listen to Christmas song so fricking hard you can't even deal, niin takapenkiltä kuului tosi pitkä groan ja I'm jumping out of the car then. Höpö lapsi. Aion kuunnella joululauluja joka päivä jouluun asti, ja vähän jälkeenkin. Suomeen näin etukäteisvaroituksena. Carols of the Bellshän soi mun autossa ensimmäisen kerran syyskuussa, että joo.

 

Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä leffassa poikaystävän kanssa sekä treffata yksi italialainen auppari kahvittelun merkeissä! Ehkä olisi hyvä laajentaa kaveripiiriä myös suomalaisten ja ruotsalaisten ulkopuolelle, heh. Tänään soitin pitkästä aikaa kotikotiinkin, ihan vain ilmoittaakseni, mitä tarvin sitten kun tuun, koska muuten unohdan. Äiti pääsi hienosti linjan toisesta päästä todistamaan jokailtaista tappelua tietokoneajoista... No, ainakin sain loppujen lopuksi molemmat lapset nukkumaan ihan tyytyväisinä. Hyvä minä.

PS. Max, Ruotsin Hesburger = ihan loistavat hampparit.

7.11.2014

girls/girls/boys

 

Eilen availin lasten kaihtimia ja herätin vahingossa koko talon reippaalla LUNTA-kiljaisulla. Piti hieraista silmiä ja katsoa uudelleen. Kyllä, lunta. Ohut, ohut kerros, mutta ihan oikeaa lunta se oli. Kaivettiin lapsille talvikenkiä esiin (vaikka nätisti ilmoitin, että ensilumi ei todennäköisesti jää maahan kuin vetenä, että kumpparit voisi olla jees) ja kaivettiin autoa lumen alta esiin. Heti ensitöikseen sekin ilmoitti, että hei, ulkona on vain 0.5 astetta lämmintä. Ja hyvä niin, koska meillä ei ollut edes talvirenkaita alla. Mutta kaikilla parka päällä, pipo päässä ja tumput kädessä. Ja perseenlämmittimet autossa täysillä.

 

Vaan niinpä tuo lumikin tuli ja meni. Vaan oli se vaan hyvä päivä - mä sain nukkua aamupäivällä, lapset olivat tosi kiltisti koko päivän ja mua melkein harmitti kun olin niin kotiinlähtöfiiliksillä yksi päivä. Opeteltiin Tytön kanssa korvakuulolta paria joulubiisiä pianolla, syötiin jätskiä, katseltiin lumisadetta ja Disney Channelin tv-ohjelmia, ja tehtiin tacoja. Haettiin Poika ja Mamma kotiin, syötiin tacoja kaikessa rauhassa joululaulujen raikaessa taustalla. Ruokapöytäkeskustelun aiheina tosin oli Glee, Cory Monteithin kuolema, huumeet, Phillip Seymor Hoffmanin kuolema, Robin Williamsin kuolema ja parsakaali. Mutta hyvä päivä silti oli.

 

Tänään lumi olikin sitten poissa. Onneksi lapset ovat olleet kultaisia - Poika vietiin tänään playdateille, ja vietettiin sitten Tytön kanssa kiva kotipäivä vaan jälleen pianolla leikkien ja sohvalla köllötellen. En oo ikinä ollut mikään kauhea läheisyyden ystävä, mutta pakko sanoo, että tossa sohvalla on kyllä kiva löhötä kasassa lasten kanssa. Ei sitä tajua, miten sieltä löytyy mukava asento, mutta aina löytyy ja siellä sitten epämääräisessä kasassa hörähdellään lastenohjelmille.

 

Kyllä mua vaan vähän harmitti kun tänään kävin Arningessa isoilla ostoksilla pelkässä hupparissa eikä ollut kylmä. Harmitti vielä enemmän kun äiskä lähetteli kuvia (ylempi kuva vasemmalla) meidän takapihalta Suomesta. Buu. Täällä on ensi viikolla taas kymmenen astetta plussaa. No, ainakaan mun ei tarvitse mennä vielä ostamaan niitä UGGeja talveksi. Jotain positiivista.

Kokkailtiin taas Mamman kanssa intialaista ruokaa, ja kerta kerralta toi itse kokkaus sujuu nopeammin ja nopeammin. Ainoa vaan, että tossa siivousosiossa Mamma liukenee paikalta kuin mun 500 kruunun Sensain naamanpesuaine purkistaan - ihan liian nopeasti ja pistää vaan vituttaan. No ei voi mitään...

   

Huomenna Nypis kutsuu!! Ihana nähdä tyttöjä ♥

5.11.2014

+

Eilen autossa shufflella tuli Pentatonixin That's Christmas to Me - joululaulu, jota oon kuullut noin joka päivä viimeisen kahden viikon sisällä ilman, että se on aiheuttanut mitään tunnepurkauksia.

Eilen tän biisin tullessa ajoin itku kurkussa koululle Tyttöä hakemaan, ja siinä odotellessa itkin sinne tunteet pihalle.

Eilen tein päivälliseksi ylihyvää uunilohta uunikasviksien kanssa.

Eilen olin pakahtua ilosta kun Tyttö ilmoitti, että tää on parasta ruokaa mitä oon ikinä tehnyt.

Eilen Poika kirkui keuhkonsa ulos kun sen lautaselle lykättiin pala perunaa, pala bataattia, pala parsakaalia ja pala lohta, ja Mamma lämmitti kompromissina pojalleen kolme lihapullaa kaveriksi.

Eilen Poika, joka istuu ruokapöydässä mun vieressä, sylki mun tekemän, hyvän ruoan ulos, ja kirkui, kuinka ällöttävää se on.

Eilen Mammalla paloi pinna, ja Poika joutui syömään jokaisen sen ulossylkemän palan, eikä Mammaa kiinnostanut vaikka se itki ja huusi ja kirkui ja itki.

Eilen ruokapöydässä Mamma kysyi multa tavalliseen tapaansa, että are you okay, ja ekaa kertaa mun teki mieli vastata, että no, I'm not. Se, miten lausetta olisin jatkanut, oli vielä auki.

Onneksi Pojan ehdotellessa äidille ruokia - quesadillaa juustolla, pekonia, hodaria, pitsaa, ranskalaisia, pastaa... you get the idea - Mamma sanoi kaikkeen ei ja tyrkkäsi lautaselle vähän lisää parsakaalia.

Onneksi Mamma kävi Pojan kanssa eilen lääkärillä, ja se sama lääkäri, joka muakin hoiti rasitusmurtuman saralta, käskytti vihanneksia ja kasviksia Pojan vihanneksettomaan ja kasviksettomaan dieettiin.

Onneksi Poika pakotettiin tänään kouluun - johan se on viikon ja kaksi päivää istunut kotona käymättä ulkona - ja sain ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon olla ihan ypöyksin kotona.

Onneksi Tyttö on ollut eilen ja tänään tosi kultainen. Vaikka se eilen autossa mun itkiessä poistuikin mieluummin ulos sateeseen odottelemaan pianotunnin alkua.

Onneksi edessä on nypisviikonloppu S:n ja T:n kanssa - pääsee valittamaan sydämensä kyllyydestä ja tietää, että toiset ymmärtää ja joutuu kestämään samanlaista paskaa päivästä toiseen.

Onneksi mulla on muutenkin täällä läheisiä, joille avautua asiasta ja jotka jaksaa kuunnella ja jotka yrittää ymmärtää parhaansa mukaan.

Onneksi sain mun lentolipun Suomeen sähköpostiin - vielä 46 pitkää päivää kunnes saan instagrammata kuvan Finnairin lentokoneen siivestä ja laittaa kuvatekstiin #illaksikotiin.

Onneksi mun oikea perhe kotona Suomessa on ihana. Terkkuja vaan.

4.11.2014

yesterday

Kuva (tai pari) tunnissa -tyyppistä meininkiä arkipäivästä.

 

0:28am Oon vieläkin hereillä, koska valvottiin lauantaina varmaan kolmeen asti. Leikin Photoshopilla ja ihmettelen meidän kahden palkin nettiyhteyttä, joka on kuitenkin yhtä nopea kuin aina.

1:22am Edelleen hereillä, Photoshop jumahti ja pahasti, joten selailen läpi yhtä tekstiä ja korjailen parit aivopierut.

 

2:27am Photoshopleikit on melkein valmiina, jee! Kootra siinä.

3:01am Valmista! Ei oikein väsytä, joten kierin lakanoissa varmaan yli kolmeen kunnes nukahdan.

 

5:26am Herään ekan kerran jostain syystä X, ja pelottaa, etten herää enää herätykseen, joten laitan pari ekstraherätystä aamua piristämään.

6:31am Herään taas, kymmenisen minuuttia ennen herätystä. Käännän kylkeä.

6:51am Nousen ylös, heitän höntsät jalkaan ja suuntaan kylppäriin. Ei jaksaisi. Pyörittelen ajatusta jo viikon teillä tietämättömillä olleista aamupäiväunista, ja rukoilen, ettei mun tarvitse herättää lapsia tänään.

7:03am Tyhjennän tiskikonetta ja kuulen, kuinka yläkerrassa lasten huoneiden verhoja availlaan. Jee. Katan pöydän, teen oman aamupalan, vien roskat ja haen aamulehden Pappaa varten. Pappa kuitenkin vaan pyörähtää alakerrassa - morning, bye - ja lähtee töihin.

7:12am Tyttö on aamupalalla ja samalla Mamma kertoo, että Pojalla on yhä vatsakipuja eli ei koulua tänään. Huokaisen, vituttaa. Teen Tytön eväät kouluun ja istun syömään omaa aamupalaa vihdoin ja viimein.

 

7:16am Pappa palaa takaisin kotiin sekunniksi - hi, bye - koska salkku unohtui. Liikun yläkertaan selailemaan nettiä hetkeksi.

7:28am Puhutaan Mamman kanssa tämä päivä ja huominen läpi. Toivon, että Poika menisi huomenna lääkärin jälkeen kotiin. Mamma lupasi tulla tänään jo kolmen aikaan kotiin, jotta Pojann ei tarvitsisi olla yksin kotona yli kahta tuntia. Yritän taas muistaa, että Poika täyttää muutaman kuukauden päästä kymmenen eikä viisi.

7:45am Mamma on vihdoin saanut raahattua niiden pyykit alas, joten lajittelen ne, ja heitän ekan koneellisen pyörimään. Vien Pojalle vettä ja lääkkeen yöpöydälle, vedän Mamman mekon vetoketjun ylös, siivoan aamupalapöydän ja istun sitten koneen ääreen katsomaan youtubevideoita, In The Flesh -sarjaa ja selailemaan nettiä.

 

8:21am Lähden kuskaamaan Mammaa metroasemalle. Samalla käyn ruokakaupassa. Kamala koomaolo. Haluun nukkua.

9:17am Matkalla kotiin tajuan, että autossa 10 000 kilometriä rikki. Jee.

9:24am Kotona. Radiosta tulee Billy Talentin Red Flag, pakko istua autossa ja kuunnella loppuun, koska nostalgiat.

 

9:30am Puran ruokakassit, saan Pojan taas kiinni tabletilta vaikka lupaa ei ole ja se taas valehtelee mulle päin näköä. Muistutan, ettei mulle valehdella, ja patistan sen aamupalalle. Heitän pyykit kuivausrumpuun ja laitan uuden koneellisen pyörimään.

9:48am Leikkaan vesimelonia itselleni välipalaksi ja yritän saada Pojan, jonka en ole ikinä nähnyt syövän mitään hedelmää tai kasvista, maistamaan. Ei, ei ja ei, ja Poika lähtee raivoten keittiöstä. Okei. Ei kiinnosta mitä se tekee, joten meen omaan huoneeseen ja torkun sängyssä kunnes pyykkikone laulaa.

 

10:22am Jumitun pelaamaan Town of Salemia kavereiden kanssa. Poika pelaa Minecraftia omassa huoneessaan.

11:39am Pyykkikone sekä kuivausrumpu laulelee taas, joten käyn vähän pyykkäilemässä. Patistan Pojan pois koneelta ja lukemaan, itse suuntaan kattamaan pöytää ja käymään läpi jääkaapin rasioiden sisältöä jos löytyisi vaikka jotain valmista syötävää.

12:10pm Syödään lounasta - Poika neljä kylmää lettua eiliseltä ja mä thaikkuleftoverseja keskiviikolta. Nomnom. Sitten se palaa kirjansa pariin ja mä takaisin pelamaan.

 

1:55pm Mamma laittaa viestiä, että se tulee kymmenen minuutin sisällä lähtevällä metrolla kotiin ja että se pitää hakea metrolta. Vastaan, että ok. Käyn täyttämässä takakontin kierrätyskamalla ja hakemassa postin, koska muuten unohtaisin. Samalla vien roskat ja nostan tuulen kaatamat fillarit ylös.

2:20pm Pipo päähän ja tihkusateeseen vaan. Heitän samalla pahvit, muovit, paperit ja pullot metron lähellä olevaan kierrätykseen. Mamma on kymmenen minuuttia myöhässä kun ei ehtinytkään siihen metroon. Vähän vituttaa kun ei voinut ilmoittaa asiasta.

 

2:50pm Tarkastan ja allekirjoitan Pojan lukupäiväkirjan. Jäbä on vähän lukenut Harry Pottereita tässä lomalla... Leikkaan Tytölle kaksi mangoa evääksi ennen tennistä ja koukkaan mukaan vielä rasiallisen vesimelonia itselleni. Avaan myös kirjeen, joka oli tullut mulle, ja naureskelen sille, koska oon ateisti. Ei muuta kuin lapsen tenniskamat olalle ja menox.

2:52pm Mamma aloittaa jonkun businesspuhelun, ja sitä ennen kertoo mulle, että mä oon illan Pojan kanssa kotona, että hän vie Tytön tanssiin ja käy salilla sillä välin. Sanon, että ok ja koukkaan Tyttöä varten vielä juotavan jogurtin mukaan ennen kuin lähden.

3:09pm Kohti koulua. NRJ soittaa kolme hyvää biisiä putkeen, ja oon positiivisesti yllättynyt kunnes sieltä pärähtää haters gonna hate hate hate. Yh.

 

3:18pm Yhä matkalla koululle, enää ei sada ja aurinkokin pilkottelee just ennen pimeää! Kuuntelen joululauluja ja fiilistelen joulua. Oispa lunta, huokasen ja otan kuvan nätistä maisemasta ennen motarille liittymistä.

3:33pm Puhutaan Tytön kanssa Pentatonixin täydellisestä harmoniasta ja kaikesta, ja kuunnellaan koko 20-minuuttinen matka tennishallille That's Christmas to Me -biisiä, koska se on ehkä täydellisin ikinä.

3:58pm Tyttö hallilla, itse istun autossa hetken lukemassa The 100 -kirjaa, joka oli tosi lupaava, mutta yllättävän huono. Ehkä vähän nuoremmille tarkoitettu? Tai sitten tää oli vaan joku prologi, tai sitten oon ihan täysin sokaistunut Gone Girlin mahtavuudesta. TV-sarjana The 100 on kuitenkin yksi mun suosikkeja. Ja Bellamy. Heh.

 

4:07pm Päätän, etten jaksa lukea kirjaa ja vaan istua autossa koko tuntia, joten ajelen Täby Centrumiin mielessä joululahjaostokset. Lompakko ja tili huutaa hoosianna (okei, oikeesti mulla on muutama tonni mutta...) mutta ei voi mitään.

4:24pm Jee! Joulukortit ostettu, parhaimmasta parhaimman kamelin synttärilahja ostettu!

4:38pm Meinasin löytää Akateemisesta jotain lahjaa isovanhemmille, mutta muistin, että kaikkipa ei luekaan englanniksi, joten se idea menikin sitten siinä. Vähän nauratti toi enkkuhylly muutenkin. White people kissing white people. Joo o. Kävin vielä seikkailemassa parissa sisustuskaupassa ja hain Systembolagetista pullon valkkaria, koska yolo.

 

4:45pm Utfart vaan.

5:02pm Päätän taistella ja lukea ton kirjan loppuun. Saankin sen luettua, eikä jäänyt kuin paska maku suuhun. Oon niin pettynyt, koska odotin tota kirjaa kuin kuuta nousevaa ja sitten se on tollanen. Nyyh. Onneksi kirjaan perustuva tv-sarja on helvetin hyvä.

5:11pm Tyttö tulee, suunnataan kotia kohti ja keskustellaan dinnersuunnitelmista. Muistutan, että Mammaa täytyy sitten patistaa dinnerin kanssa tai muuten ne lähtee taas myöhässä ja Tyttö myöhästyy tanssista. Takapenkiltä kajastaa kännykän valo ja joojoo.

 

5:33pm Poika köllöttelee sängyssä. Käyn painimassa sen kanssa ja mun silmään se ei vaikuta yhtään kipeeltä vaan on ihan oma itsensä, nauraa ja riehuu siinä missä yleensäkin. Lupaan tehdä Pojalle dinneriksi quesadillaa.

5:40pm Mamma ilmoittaa, että hän meneekin tuohon tien toisella puolella olevalle salille eli mä kuskaankin Tyttöä. Mun dinner jää vähän vajavaiseksi, ja Poika marssii itkupotkuhuutaen keittiöstä pois kesken ruoan kun Mamma yrittää saada tämän syömään yhtä babyporkkanaa. Tyttö vetää loput thaikut ja varastaa vieläpä puolet mun vesimelonista.

5:44pm Mamma lähtee, Tyttö jättää tiskit ja kaikki muutkin jälkensä, Poika raivoaa ja vinkuu yläkerrassa. Teen toista lämmintä leipää, jonka otan mukaan tanssiin.

5:58pm Patistan Tytön siivoamaan jälkensä, jätän kirkuvan Pojan huomioimatta ja lähdetään tanssiin. Matkalla meinaan ajaa pysäköidyn auton puskuriin, koska mun voileipä hukkui apparin penkille. Teen kuitenkin väistöliikkeen ja selvitään naarmuitta, Tytölle sanon, että kissa meinasi tulla pysäköiden auton alta. Menee läpi. Toivottavasti se ei kerro Mammalle.

 

6:15pm Tytsyt on tanssimassa, mä syvennyn Gone Girlin pariin. Mulla on enää muutama hassu luku jäljellä, ja paiseilenkin poikaystävälle tekstiviesteillä, että mitäs hittoa mun pitäis tehdä sit kun saan tän kirjan luettua.

6:58pm Kirja luettu ja oon viimeset kymmenen minuuttia tuijottanut tyhjästi takakantta. Uskomattoman upea opus. Päätin alun perin lukea kirjan, koska olin leffan jälkeen yksi iso kysymysmerkki. Nyt oon vielä isompi kysymysmerkki. Suosittelen lämpimästi, varsinkin englanniksi!

 

6:33pm Kotona ja vapaalla!! Kirjoittelen joulukortit valmiiksi ja länttään niihin osoitteetkin postimerkkeineen. Kirjoittelen pientä to do -listaa itselleni, ja lista sisältää muun muassa kumisaappaisen puhdistamisen, puuterin ostamisen, muutamat joululahja-ajatukset sekä sanan paketointi????!! koska dilemma.

7:02pm Alakerrassa käydään järkyttävää huutotappelua, koska Mamma haluaa Pojan juovan lasillisen marjasmoothieta ja syövän yhden (1) porkkanan, ja koska Mamma haluaa Tytön käyvän suihkussa ennen kuin tämä suoraan tanssin jälkeen hikisenä lysähtää sohvalle katsomaan televisioita. Tuijotan kattoa ja mietin, miksi mä teenkään tätä duunia. Juon vähän viiniä suoraan pullosta.

 

8:12pm Huushollissa hiljenee kun Mamma räjähtää. En oo ikinä kuullut sen huutavan noin lapsilleen, mutta pyörittelin omassa huoneessaani GO MUM -viirejä ja olin ihan fanityttönä. Ihanaa kun sekin vihdoin ymmärtää. Hiivin kellariin hakemaan pantrysta kokista ja omat kuivat pyykit.

10:11pm Iltatoimet hoidettu ja huomiseen henkisesti valmistauduttu, joten alan kirjoittelemaan tätä tekstiä viritellen samalla Skype-puhelua kavereiden kanssa. Kovin koukuttava peli.