+

Eilen autossa shufflella tuli Pentatonixin That's Christmas to Me - joululaulu, jota oon kuullut noin joka päivä viimeisen kahden viikon sisällä ilman, että se on aiheuttanut mitään tunnepurkauksia.

Eilen tän biisin tullessa ajoin itku kurkussa koululle Tyttöä hakemaan, ja siinä odotellessa itkin sinne tunteet pihalle.

Eilen tein päivälliseksi ylihyvää uunilohta uunikasviksien kanssa.

Eilen olin pakahtua ilosta kun Tyttö ilmoitti, että tää on parasta ruokaa mitä oon ikinä tehnyt.

Eilen Poika kirkui keuhkonsa ulos kun sen lautaselle lykättiin pala perunaa, pala bataattia, pala parsakaalia ja pala lohta, ja Mamma lämmitti kompromissina pojalleen kolme lihapullaa kaveriksi.

Eilen Poika, joka istuu ruokapöydässä mun vieressä, sylki mun tekemän, hyvän ruoan ulos, ja kirkui, kuinka ällöttävää se on.

Eilen Mammalla paloi pinna, ja Poika joutui syömään jokaisen sen ulossylkemän palan, eikä Mammaa kiinnostanut vaikka se itki ja huusi ja kirkui ja itki.

Eilen ruokapöydässä Mamma kysyi multa tavalliseen tapaansa, että are you okay, ja ekaa kertaa mun teki mieli vastata, että no, I'm not. Se, miten lausetta olisin jatkanut, oli vielä auki.

Onneksi Pojan ehdotellessa äidille ruokia - quesadillaa juustolla, pekonia, hodaria, pitsaa, ranskalaisia, pastaa... you get the idea - Mamma sanoi kaikkeen ei ja tyrkkäsi lautaselle vähän lisää parsakaalia.

Onneksi Mamma kävi Pojan kanssa eilen lääkärillä, ja se sama lääkäri, joka muakin hoiti rasitusmurtuman saralta, käskytti vihanneksia ja kasviksia Pojan vihanneksettomaan ja kasviksettomaan dieettiin.

Onneksi Poika pakotettiin tänään kouluun - johan se on viikon ja kaksi päivää istunut kotona käymättä ulkona - ja sain ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon olla ihan ypöyksin kotona.

Onneksi Tyttö on ollut eilen ja tänään tosi kultainen. Vaikka se eilen autossa mun itkiessä poistuikin mieluummin ulos sateeseen odottelemaan pianotunnin alkua.

Onneksi edessä on nypisviikonloppu S:n ja T:n kanssa - pääsee valittamaan sydämensä kyllyydestä ja tietää, että toiset ymmärtää ja joutuu kestämään samanlaista paskaa päivästä toiseen.

Onneksi mulla on muutenkin täällä läheisiä, joille avautua asiasta ja jotka jaksaa kuunnella ja jotka yrittää ymmärtää parhaansa mukaan.

Onneksi sain mun lentolipun Suomeen sähköpostiin - vielä 46 pitkää päivää kunnes saan instagrammata kuvan Finnairin lentokoneen siivestä ja laittaa kuvatekstiin #illaksikotiin.

Onneksi mun oikea perhe kotona Suomessa on ihana. Terkkuja vaan.