1.1.2015

take a walk

All these kinds of places
Make it seem like it's been ages

Mitä mä kaipasin ensimmäisen puolikkaan aikana Suomesta?

Mun kissaa. Mikään ei ole niin parasta kuin survoa kylmät varpaan lämpimän, purisevan kasan alle. Mikään ei ole niin parasta kuin herätä siihen kun kissa tulee tuuppaamaan nenää omallaan. Mikään ei ole niin parasta kuin köllötellä sohvalla tai sängyssä kissa kainalossa. Varsinkin mun möhömahakissa.

Sitä, että porukat on arkipäiväisessä elämässä mukana. Myönnän, en oo paras pitämään yhteyttä. Oon vähän sellainen out of sight, out of mind -ihminen. Välillä on mennyt viikkojakin, etten puhunut äidille. Taisin kerran koko puolen vuoden aikana puhua iskän kanssa puhelimessa. En puhunut kertaakaan mun pikkusisarukselle. Aika hurjaa. Mutta arjesta on paha nyhjästä puhuttavaa kun ne ihmiset eivät elä sitä arkea sun kanssa. Ei ne ymmärrä, jos yhtäkkiä hehkutat jostain lapsen hampaan irtoamista, jota on odotettu meidän taloudessa jo viikkoja, tai jos oot innoissasi kun lapsi oppi vihdoin pianolla kappaleen, jota ootta treenannut yhdessä kuukauden päivät.

Kokkikartanon lohikeittoa ja valmisruokia ylipäätään. Ruotsin valmisruokavalikoima, ainakin siltä osin mitä itse olen ehtinyt vilkuilla, ei ole mikää messevä. Välillä haluaisi vain mikroaterian, joka on kuitenkin valmistettu aika lähellä eikä täynnä lisäaineita. Mun ekan joululomaviikon aikana söin kolme kertaa Kokkikartanon lohikeittoa. Se on vaan niiiiiiin hyvää. Tähän samaan kategoriaan muuten varmaan menisi valmiiksi marinoinut tai maustetut lihat, etenkin hunajamarinoitu kana!

Sitä, ettei tarvitse vaihtaa lakanoita kerran viikossa. Siis oikeesti. Ja siis, en mä ihan tarkoituksella omiani vaihdellut kerran viikossa, mutta kun lasten lakanoista tulee noin 2/3 koneellista, niin ihan okei heittää vielä omatkin joukkoon. Mutta ihan hullun hommaa. Ei niitä niin usein tarvitse vaihtaa, varsinkin kun lapset ei tee muuta kuin nuku sängyissään. Eri asia jos ne nyhväisi siellä kaiken aikaa ja söisi sängyllä ja kaikkea, mutkun ei.

Kunnon lumisia pakkaspäiviä. Aika self-explanatory. Kun on tottunut kunnon talveen ja se kunnon talvi on vieläpä lempivuodenaika, niin se on myös pakko saada. Ihana sama vaikka täällä joutuukin kulkemaan pipo kulmakarvoihin asti vedettynä, villahuivi nenän päällä ja parkahuppu päässä, ja silti on vilposta.

Sitä, että kaupungilla törmää todennäköisesti edes yhteen tuttuun, jonka kanssa jäädä suusta kiinni. Helpompaa täällä puolensadantuhannen ihmisen kaupungissa, jonka ihmisistä edes tietää suurimman osan. Vaikeampaa tuolla kahden miljoonan ihmisen asuttamalla alueella, varsinkin kun tunnet vain kourallisen ihmisiä. Silti jotenkin ironista, että niiden ihmisten, joiden kanssa oon puhunut ja viettänyt iltoja ja käynyt keskusteluja ja sitten ollut ikinä tapaamatta uudelleen, muodostama lukema on suurempi kuin niin kotikaupunkilaisten, joiden naaman osaan yhdistää nimeen. Hassua.

 

I love this country dearly
I can feel the ladder clearly
But I never thought I'd be alone to try

Mitä mä nyt suomiloman aikana olen kaivannut Ruotsista?

Ei ole kissankarvoja missään. Ehdin jo tottua siihen, että valkoiset lakanat ja vaatteet pysyvät valkoisina, ja nyt tuijotan mustaa karvalänttiä mun valkoisessa lakanassa - kissa just heräsi päiväunilta ja jätti tuollaisen jälkeensä. Oon myös nyt palannut takaisin karvaisten mustien vaatteiden maailmaan. Enhän mä olisikaan halunnut, että mun mustat farkut myös näyttää mustilta.

Laajempi valikoima jopa lähikaupassa. Siis ei saatana. En ole juonut Suomessa vielä kertaakaan mun rakastamaa vitamiinivettä kun sitä ei nyt vaan näytä olevan missään. Ehkä jossain Prismassa tai Citymarketissa. Ruotsissa kun joka kaupasta, jopa meidän lähi-ICAsta, löytyi just sitä mun lempparia.

Englannin puhumista ja ruotsiksi kommunikointia. Mä en edes osaa ruotsia niin järjettömästi, ja silti kaupassa väkisinkin punkee päälle kaikki tackit ja hejdåt. Samoin tää ihana aa a on yhä päällä. Liikenteen takutessa raivoan yksin ratissa englanniksi. Juttelin kissallekin englanniksi monta päivää. Jotenkin hassua kun se ei olekaan yhtäkkiä mun arkiäidinkieli.

Siivojaa!!! Siis voi jösses. Jouduin pyyhkimään tänään pölyt mun peilistä ja kohta pitää harkita imurointiakin.

Itsenäistä pyykinpesua. Meillä äiti pesee pyykit ja äidin koneet on niin monimutkaisia, että pesin yhden lastin pyykkiä ja that's it. Ärsyttävää kun on tottunut siihen, että tietää mitä koneessa pyörii ja mitä on likasena odottamassa pesua ja mitä puhtaana kaapissa. Äiti myös pesi mun kirkkaan korallin värisen dry-fit paidan sellaiseksi haalean harmaanoranssiksi. Kiitti äiti.

Rajaton luottokortti ja auto, johon ei tarvitse itse maksaa bensaa. No siis. Aika self-explanatory taas. Työsuhde-edut ja niin edelleen.

Omakotitaloelämä. Suomessa porukoiden kanssa asun rivitalossa, ja mun huone on ainoa makuuhuone, joka jakaa seinää naapurien kanssa. Naapurit kun sattuu olemaan lapsiperhe kolmella kevyesti alle teini-ikäisellä penskalla. Nice. Kyllähän omakotitalossakin omat lapset huutaa, mutta niiden huudolle voi sentään pistää lopun reippaalla karjasulla. Täällä ei viitsi alkaa seiniä kaatamaan tai naapurirauhaa rikkomaan.

Julkinen liikenne. Samalla kortilla pääsee tehokkaasti minne tahansa, ja jos on tarpeeksi vikkelä niin pääsee yhdellä lipulla eli viidellätoista kruunulla vaikka minne! Täällä saa maksaa reilun vitosen jos haluaa keskustaan ja takaisin bussilla, puoli tuntia suuntaansa. Mahtavaa. Mulla on ikävä Tukholman metroliikennettä.

 

Then scattered across the coast
Once a year I'll see my family for a week or so at most

Musta tuntuu, etten mun tukholmavuoden jälkeen tuu enää ikinä sopeutumaan takaisin Suomeen. Viisi päivää ja suomielämä jää taas taakse. Oon niin kiitollinen siitä, että uskalsin lähteä Tukholmaan. Siitä ei ole aiheutunut kuin hyvää mun elämälle.

3 kommenttia:

  1. heei nyt kun oot asunut tukholmassa jonkun aikaa niin mitkä on sun lempipaikkoja siellä? tai muuten vaan käymisen arvoisia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vau de ville, varsinkin kesällä. dovas, sellanen kotosa pikkubaari södermalmilla. fotografiska. kungsträdgården kesällä jätskin kanssa tai talvella luistinten kanssa. bromma alueena, siellä on niin symppistä ja periruotsalaista. gamlan stanin kajen kesäkuumalla. slussen ihan in general, siellä on kiva harhailla. stadsbibilioteket. observatorielunden. skeppsholmen ja sen alukset, varsinkin syksyllä! djurgårdenilla on vaikka mitä seikkailtavaa. stocksundin rantaviivaa pitkin kulkeva lenkkipolku. kaikki espresso houset :D nää on kaikki kauheen arkisia eikä ehkä käymisen arvoisia, mutta mun lemppareita!

      käymisen arvoisia ehkä djurgårdenin museot, fotografiska, vau de ville, stadsbiblioteket ja perinteinen gamla stan :D

      Poista
    2. jes hei kiitti näistä! vaikka tukholmassa onkin tullut käytyä jokusen kertaa jollain päivän reissuilla, nii jotenki sitä aina vaan vaeltaa siellä ihan päämäärättömästi menemään kun ei kuitenkaan oikeen tunne paikkoja :D tai no mitä jonkun kuninkaanlinnan ja silleen, mut jos sit ens kerralla osais käydä jossain muuallakin :D

      Poista