shake it off

Tänään aamulla Pojan huoneessa odotti taas tyhjä sänky. Tyttö tuli alas ennätysajassa kun oli kerta päättänyt mennä pitkästä aikaa bussilla, ja oltiin taas kerran kaksin aamupalalla. Siinä jutellessa kävi ilmi, että Poika oli yöllä valvonut yhteen asti eikä Mamma halunnut laittaa sitä kuuden tunnin yöunilla kouluun. Hyvästelin Tytön etuovella ja Mamma tuli alas ja sanoi maailman hirveimmät ja maailman kauneimmat sanat samassa lauseessa: he will stay home today but if you'd like, you can go back to bed and sleep until 9am. Totta munassa menin takaisin nukkumaan!

Vähän ennen yhdeksää heräsin niin järkyttävään kirkumiseen ja huutoon, ja sitä jatkui ja jatkui ja jatkui. Lähetin ääniklipin kavereille, ja S kommentoi, että kuulostaa ihan sen 2-vuotiaan huutamiselta. Mun poika tosiaan lähempänä kymmentä kuin viittä ikävuotta... Siivoojakin, joka on muuten ollut tällä perheellä kauemmin kuin nuorempi lapsista haha, päivitteli alakerrassa, että dios mío. Tai no, meidän siivojan äidinkieli on joku muu kuin espanja, mutta you get the idea. Vähän hävetti siinä tehdä lellipennulle pannukakkuja aamupalaksi. Kymmeneltä. Kun kirkuva kakara selviytyi vihdoin alas Mamman raahaamana, totesin vaan, että I can take it from here vaikkei todellakaan kiinnostanut. Mutta tiesin, että Mamman olisi pitänyt tänään olla muualla päin maailmaa läsnä neljässä eri kokouksessa ja että tilalla olisi Skype-treffit noiden kokousten kanssa, joten mun piti viihdyttää Poikaa.

Aamupala ei tietty kelvannut, ja Poika yritti nukahtaa sohvalle. Mammalle huudettiin ja kiljuttiin, suosikkisanojen ollessa no ja stop. Menin sitten pannarit valmistettuani Mamman tilalle, ja höpötin peiton alla piilottelevalle penskalle niitä näitä hiljaisella äänellä. Annoin sen nukahtaa 20 minuutin minipäikkäreille, jonka jälkeen kutitellen ja vitsiä vääntäen kaivoin sen ylös sohvalta ja kirjaimellisesti kannoin keittiöön. Siitä se hyvä päivä sitten lähtikin. Pelattiin jalkapalloa, eri lautapelejä, luettiin yhdessä kirjaa tabletilta, juteltiin Minecraftista ja otettiin nerf gun -kaksintaistelu. Lounaaksi vähän lisää pannukakkuja, mulle onneksi löytyi eilisen dinnerin leftoversit... Sitten annoin Pojalle ihan suosiolla luvan pelata läppärillä Minecraftia, sillä mun piti kokata kolme eri ruokaa - kahta intialaista ruokaa ja yksi bolognese. Sain alle kahdessa tunnissa kaiken valmiiksi, tai no, bolognese jäi liedelle hautumaan. Pojalle oli tullut joku ongelma pelissä, ja ratkottiin sitä sitten yhdessä jonkin aikaa youtubetutoriaalien ja maalaisjärjen avulla. Pakko todeta, että kyllä toi peli ehkä on jollain tasolla tosi kehittävä?

Lähdin hakemaan Tytön koulusta kuviksen jälkeen ja siitä suunnattiin suoraan pianotunnille. Kirjaraportti oli mennyt kuulemma tosi hyvin ja opettaja oli kehunut sitä tosi ehjäksi ja kattavaksi, ja kehui kuinka kirjavalinta oli koko luokalle hänet mukaan lukien tuntematon. Kuulemma pari kaveria innostui kyseisestä kirjatrilogiasta kanssa! Pianotunnilta suunnattiin kotiin, patistin Pojan pois koneelta ja pistin spagetit kiehumaan. Mamma oli kuulemma just lähtenyt salille, ja mä jotenkin huokaisin helpotuksesta, koska tiesin, että tänään ei tule draamaa dinnerillä. Ja aivan oikeassa olin. Tiesin, että Poika tulee olemaan vaikea bolognesen kanssa, koska se vihaa tomaattia.

Alettiin sitten syömään, Poika pyörähti pöydän ääressä ja sitten poistui. Ei mitään huutoa tai kitinää, kunhan yritti osoittaa mieltään muuten vain. Kärsivällisesti iskin Pojan lautaselle sitä bolognesea ja nypin tomaatit pois. Poika takaisin pöytään, juteltiin koulusta ja tosta säästä sekä jostain kumman syystä nimistä ja meidän suosikkinimistä. Tyttö totesi, että ei ainakaan halunnut olla Anastasia, ja Pojan mielestä olisi aika paha jos sen nimi olisi Butt. Oli tosi rento ja vapautunut meininki, kukaan ei itkenyt tai huutanut tai ollut pahalla päällä. Siivottiin jälkemme pois, lapset jäi pöytään tekemään ruotsin läksyjä. Easy.

Mamma tuli kotiin ja huuto alkoi. Nyt ainakin tiedän, mistä se huuto johtuu: äiti antaa vaihtoehtoja. Mä en. Mun kanssa syödään sitä mitä tarjotaan ja tehdään se mitä pitää tehdä. Mamman kanssa voi huutaa ja raivota, ja sillä saa itselleen roskaruokaa dinneriksi ja rajattomasti läppäriaikaa. Mun kanssa asiat pitää ansaita ja piste. Voi kun viitsisin sanoa tosta sille äidillekin. Mutta enpä taida.

Summa summarum: hyvä päivä ja nää lapset on aika huipputyyppejä loppujen lopuksi.