.

Mä mietin, uskallanko kirjoittaa tästä blogiin. Mutta päätin uskaltaa. Ihan vain, jos vaikka joku muukin auppari samassa tilanteessa sattuu lukemaan tätä.

Meillä oli tänään tilanne, jossa mun mielestä lapsen lyöminen olisi ihan oikeutettua.

Ja mä olisin ollut täysin lasta lyöneen vanhemman puolella.

Siinä vaiheessa kun eilen täysin voimissaan ollut ja innoissaan pelannut poika aloittaa itkupotkuhuutoraivokonsertin heti aamulla kun hänen sydämeen sattuu eikä hän voi mennä kouluun. Siinä vaiheessa kuin lääkärikäynti aiheuttaa hysteerisiä vastalauseita kun poika ei halua mennä lääkärille. Siinä vaiheessa kun lääkäriaikaa varatessa sieltä sanotaan, että ei mielellämme otettaisi vastaan kun oireet kuulostaa ihan potaskalta. Siinä vaiheessa kun lapsi pelaa keskittyneesti Minecraftia koneella ja Mamman tullessa keskustelemaan kouluun lähdöstä tämä potkaisee Mamman nurin ja huutaa, ettei voi mennä kouluun kun ei voi kivun takia keskittyä. Siinä vaiheessa kun lapsi manipuloi ja guilt-trippaa Mammaa jatkuvasti, päivästä toiseen.

Siinä vaiheessa olisi aika tuoda lapsi nykyhetkeen, ja jos tilanne vaatii läpsäytystä niin sitten vaatii.

Mutta niin, tänään Pappa kantoi kirkuvan pojan autoon, heitti talvivaatteet ja koulukamat perään, ja sitten ajettiin koululle Mamman kanssa melkein kokonainen tunti myöhässä. Opettaja kuulemma kysyi Mammalta miksi poika on niin paljon poissa koulusta. Mamma ei osannut vastata. Minä kysyin autossa, että haluaako Mamma kuulla mitä oikeasti mietin vai kuulla mitä hän haluaa mun sanovan. Kuulemma mitä oikeasti mietin. No, minä mietin, että sinä olet päästänyt pojan niin monta kertaa liian helpolla ja sinä olet tehnyt sairaspäivistä lomaa. Että totta kai poika teeskentelee sairasta jos kotona saa nukkua myöhään, syödä pannukakkuja aamupalaksi sekä lounaaksi, pelata tietokoneella koko päivän ja istua sisällä lämpimässä tekemättä mitään. Että minä en nyt haluaisi sanoa tätä, mutta minusta tuntuu, että Poika ei kamalasti kunnioita sinua vanhempana.

Tämän kaiken sanoin, ja sillä hetkellä kun Mamma totesi, että I agree, kaikki se toivo, mitä mulla oli ollut, valui hiekkana Saharaan. Sama I agree tuli silloin kun ehdotin, että Poika ei saisi enää nukkua vanhempien sängyssä. Sama I agree tuli silloin kun ehdotin, että Poika ei saisi skipata aktiviteettejään ja harrastuksiaan ihan miten lystää. Sama I agree tuli silloin kun ehdotin, että Poika voisi alkaa tienata hauskat jutut tekemällä välttämättömyydet mutisematta.

Koska tässä taloudessa I agree on yhtä tyhjän kanssa. I agree ja asialle ei tehdä mitään.

Mä itkin tänään aamulla kun kuulin toisesta huoneesta huudon keskeltä, että fine, don't go to school. Mä itkin, koska oon ollut reilun viikon töissä ja mulla on ollut tasan yksi työpäivä, jolloin en ole tehnyt töitä aamuseitsemästä iltaseitsemään. Mä itkin, koska oon niin henkisesti ja fyysisesti loppu ton lapsen takia.

Mä poistuin huoneesta, mä itkin, mä pesin naaman, ja mä palasin takaisin huoneeseen katselemaan sitä huutoraivoa.

Sitten Pappa tuli, minä ja Mamma poistuttiin. Huuto taukosi, kuului Pappan tosi matala puhe, ja koko talo hiljeni. Sitten alkoi taas järkyttävä huuto, ja seuraavaksi Pappa kantoi poikaa niskapersotteella eteiseen. Eteisessä huuto jatkui. Ja tää huuto ei siis ole mitään kevyttä kuunneltavaa, vaan sellaista raastavaa koliikkivauvan kirkumista. Lapsi on melkein kymmenen vuotta vanha.

Se istui eteisen lattialle käsivarret ristissä ja huusi suoraa kurkkua. Pappa tuli takaisin ulkovaatteet päällä ja salkku mukana, retuutti lapsen autoon ja heitti kamat perään. Siellä se sitten hiljeni. Pudotettiin Pappa metrolle, ajettiin koululle. Matkalla Poika ihmetteli, että miksi Pappa oli hänelle niin ärtynyt aamulla. Mamma sanoi, ettei tiedä. Minä sanoin, että ehkä sä annoit sille syyn olla ärtynyt. Ajettiin koululle hiljaisuudessa.

Mä oon niin väsynyt.

Enkä mä halua tukea perheväkivaltaa, mutta missä vaiheessa lapsi menee yli rajojen? Jos lääkärillä useasti henkisesti ja fyysisesti terveeksi diagnosoitu lapsi potkii vanhempiaan ja manipuloi heitä jatkuvasti, meneekö se yli rajojen? Saako lapsi ajaa koko perheen niin raunioiksi, että suurimmat riidat käydään nimenomaan tästä lapsesta? Miten paljon pahaa lapsi saa aiheuttaa ennen kuin asialle saa tehdä jotain? Miten kauan pitää jaksaa puhua ja puhua ja puhua ennen kuin voi ottaa silkkihansikkaat pois käsistä?

Mä olisin vedellyt tota penskaa pitkin korvia tänään.

Mutta ei ole mun lapsi.

Mä en tiedä, mutta mun tekisi mieli lähteä vaan pois. Ottaa loparit. Kello on 11:40 ja eilisen blogipostaus alla kertoo kuinka ihana päivä eilen oli ja kuinka mä tykkään näistä lapsista. Tänään teki mieli ajaa puuhun. Kunhan saisi vaan levätä.

En ajanut. Ajoin kotiin, suolasin peilijääpihan, tein vasikkaa päivälliseksi, imuroin.

Oon hyvä auppari.