blank space

 

Arki.

Oi, miten kaunis sana. Lensin maanantaina 12:15 lennolla Helsinki-Vantaalta Arlandan lentokentälle. 10 minuuttia noususta meidän takana istunut vauva päätti vääntää sellaset paskat, että T mun vieressä meinasi kuolla ja lentoemot katseli sitä hetken tosi huolestuneena. Mutta niin, Arlandassa sitten halailin parin viikon hyvästit T:lle ja S:lle, ja juoksin suoraan Arlanda Expressiin. Sieltä keskusasemalta metrolla takaisin kotipysäkille, ja sieltä autolla (mulla olikin jo ikävä mun vauvaa) hakemaan Poika kaverilta. Tai matkalla piti tyhjentää kierrätyspahveja ja -papereita täynnä ollut takakontti, että sain mun matkalaukun sinne.

 

Poika taapersi reippaasti mua halaamaan, ja kotimatkalla selitti innokkaasti uudesta Xbox One -konsolistaan ja kaikista peleistä. Kotona raahattiin yhdessä mun matkalaukku yläkertaan ja sitten syötiin voileivät välipalaksi. Tyttö oli Mamman kanssa kaupungissa shoppailemassa, eikä tarvinnut sitten huolehtia muusta kuin tosta pikkujäbästä. Suunnattiin lätkään hyvissä ajoin ja pukkarissa oli taas oikeasti hassuja puheenaiheita ja okei, ehkä oon vähän kaivannut tota ton kikatusta ja kaksin kerroin nauramista.

Illemmalla Tyttö ja Mamma tuli kotiin, ja Tyttö innoissaan selitti kaikesta mahdollisesta ja roikkui mussa noin kaksi tuntia. Keittiössä dinnerin jälkeen kun hoidin tiskejä pois, Mamma tuli halaamaan mua ja totesi, että I'm so happy you're back.

 

Seuraavana päivänä tultiin aika reippaasti pilvilinnoista alas - huutoa, kiukuttelua, raivoamista, laiskottelua, tappeluita... Positiivista oli se, että Pappa halasi mua kaksi kertaa päivän aikana (I'm glad you're here again, thank you) ja Mamma kolme kertaa. Taitaa toi arki olla rankkaa ilman mua. Puhuttiin dinnerillä mun jatkosuunnitelmista kun Mamma totesi silleen vinkvink, että vOI HARMI kun joutuu kohta taas aloittamaan uUDEN HYVÄN aupparin etsinnän mitäpä muuten sINÄ teet ensi vuonna, ja vahingossa lupasin, että jos en pääse yliopistoon sisään niin jatkan toisenkin vuoden. Hups. Sori mutsi.

Keskiviikko oltiin lasten kaa keskenämme kotona, riehuttiin ulkona reippaasti kun oli kerran luntakin, ja voi että mä tykkään mun penskoista. Ne on puolet ajasta ihan hirveitä pikkupaskiaisia, mutta se toinen puolikas on niin ihanaa aikaa, että kaikki on sen arvoista. Toteutin myös mun uuden vuoden lupausta siitä, että käytän ihan oikeaa kameraani, mun minijärjestelmäkameraa, enemmän. Onneksi noi molemmat tykkää poseerata kameralle.

 

Nyt Poika ja sen paras kaveri pelaa alhaalla NHL15-peliä sillä uudella Xboxilla, ja Tyttö lukee puoliksi mun päällä 21 Days -kirjaa. Annoin sille ennen lomaa luettavaksi Kass Morganin The 100 -kirjan, josta en itse niin pitänyt vaikka oonkin TV-sarjaan ihan rakastunut. Tyttö jäi kuitenkin ihan koukkuun ja latasi e-kirjana ton toisen osan. Mäkin lupasin sen lukea, että voidaan keskustella...

Kävin tänään kun lapsilla alkoi taas koulu niin tsekkaamassa keskustan alet, mutta ostin vaan supervähän. River Islandista perusvalkoisen teepparin hintaan 79 kruunua sekä mun luottofarkut eli mustat Mollyt. Carlingsista Valientin, Saint&Mortalsin ja Broken Arrowin sweatshirtit (449kr, 499kr, 499kr) alennusten jälkeen hintaan 399 kruunua. Sitten juoksin metroon ja jäin ekaa kertaa ikinä ovien väliin niin että rytisi, mutta kerkesinpäs sisälle. Mun huivi vaan jäi lepattamaan ulkopuolelle... Koko matka keskusassalta Östermalmstorgin pysäkillä sai olla sydän kurkussa, että millon se jää johonkin kiinni ja mä kuolen Tukholman metroon. Vieläpä sellaseen vanhaan paskametroon. Mutta selvisin hengissä ja Östermalmstorgilla vapauduin ja pääsin istumaankin! Käsiin tulossa kiva mustelmat, mutta ei paljoa haittaa kun tein tollasia löytöjä!

 

Ruotsi kiittää ja kuittaa.