Ihan hullua. 48 päivää on kaukaisin lukema, jonka muistan. Muistan sen aamun kun heräsin, katsoin puhelinta ja totesin, että tänään on 48 päivää siihen, että lento AY650 laskeutuu Helsinki-Vantaalle me kyydissä. Sitten matkalta muistuu mieleen 32 päivää, 28 päivää, 23 päivää, 14 päivää, 10 päivää, 7 päivää, 3 päivää, 2 päivää ja huomenna.
Viimeinen viikko duunissa meni yllättävän sujuvasti uudet arkitottumukset huomioon ottaen. Lapsilla oli tiistaina viimeinen, hassu parin tunnin koulupäivä, ja sen jälkeen ne jäivät lomalle. Onneksi suuri osa harrastuksista jatkui vielä, ja sainpahan keskiviikosta perjantaihin sovittua lapsilla playdateja niin meille kuin muillekin - sai olla edes vähän yksin kotona lomasta huolimatta. Perinteisiä aamukänkkäränkkiä harrastettiin myös, varsinkin minä ja Poika otettiin kunnolla yhteen yksi aamu kun se oli jokaisen herätyskerran jälkeen ryöminyt takaisin sänkyyn ja siksi myöhästyttiin puolella tunnilla päivän aikataulusta, ja Tyttö joutui odottamaan keskustassa melkein 45 minuuttia röntgenkäyntinsä jälkeen kun Mamman piti lähteä ettei myöhästyisi töistä. No, onneksi näitä pahoiteltiin illalla puolin ja toisin, ja perjantaina kotimatkalla lätkätreeneistä poikarukka nukahti kesken lauseen takapenkille.
Lähdin lätkimään jo lauantaina, karkuun kaiken joulustressin keskeltä poikaystävän kämpille. Siellä sai olla ihan rauhassa, setviä vähän kotikulmien juttuja koneella, tuskailla huomista jouluruuhkaa lentokentillä ja istua poikaystävän äidin valmiiseen ruokapöytään. Lopulta lähdettiin sunnuntai-iltana ajamaan kentälle, ja moikat oli vähän hätäiset kun kentällä oli ilmeisesti ruuhkaa niin baggage dropissa kuin turvatarkastuksessakin. Päästiin kyllä aika nopeasti läpi, ja porteille kuultiin, että jes, lento myöhässä reilut puoli tuntia.
No, mikäs siinä odotellessa kun oli hyvää seuraa! Lentokin meni ohi ihan liian nopeasti kun käkätettiin ja räkätettiin ties mille. Suomen päässä venailtiin jonkin verran laukkuja, vaihdettiin viimeiset lahjat ja viimeiset halit, suunnaten sitten terminaalista ulos. Ihan törkeä määrä jengiä venailemassa omia rakkaitaan, mutta mä bongasin mun maman yllättävän nopeasti. Itkuhan siinä maman olkapäätä vasten tuli, tosi kiva :D
Jouluaatot pitkälti vietelty sekä Suomen että Ruotsin päässä! Oon ollut yhteyksissä perheeseen, koska olin huolissani Pappan joulukuusinoudoista (laitoin muistutusviestin, johon vastaus oli oh shit) ja koska mun ja Mamman fanittama julkisuuden henkilö, joka on myös meidän naapuri, sattui meidän perheen joulupukiksi! Sieltä tuli vuolaat will say hi for you and take pics for you, sorry you're not here!! -viestit. Onneksi oli oman perheen kanssa ja sai niin ihanan ajateltuja joululahjoja niin ei harmittanut kuin vähän ♥ Ja ihanaa kun on lunta! Kyllä Stokiskin vähän yritti, mutta eihän se maassa pysynyt.
Yritin muuten eilen maksaa 500 kruunun setelillä ja sanoin lähtiessä tack så mycket, hejdå.
crpdmj hiljenee nyt joululomalle, hyvää joulua ja turvallista uutta vuotta kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti