Perjantai-illat ei oo yhtään niin pahoja kun tietää, että lauantai on vapaa. Tai ainakin melkein. Oon aika kovasti vihannut tätä joulunalusaikaa näin niin kuin aupparin näkökulmasta. Pitää mennä sinne, tänne ja tuonne, sitten pitää kuskata vanhempia pitkin yötä sinne, tänne ja tuonne myös. Tän viikon positiivisimmat asiat voi laskea yhden käden sormilla: nauroin mun elämälle kun istuin puolitoista tuntia hiustenkuivaaja kädessä sulattamassa pakastinta ennen kuin jätskit suli, ICAsta löytyi HK:n sininen lenkki -makkaraa, aurinko paistoi peräti kahtena peräkkäisenä päivänä ja lapset oli tavattoman söpöjä niiden joulukirkkovaatteissa. Ja okei, ehkä se kun autossa Mamma totesi, että he has goalie practice, do you know the stuff? ja ennen kuin ehdin vastata, Poika tosi loukkaantuneena huusi takapenkiltä, että of course she does!! she's been there more times than you and she knows about everything more than you!! she's better than you or dad!! ja mä salaa myhäilin kun Mamma oli vähän pettyneen oloinen.
Surullista, että mä oon se, joka taputtaa ylpeänä Tytön tanssin joulunäytöksessä ja piano-oppilaiden konsertissa kun vanhemmat on liian väsyneitä. Surullista, että mä oon se, joka on tsempparina Pojan lätkäpeleissä iltaisin ja tietää missä mennään sillä saralla kun vanhemmat on liian väsyneitä. Surullista, että mä oon se, joka tietää millon lapsilla on joulukirkot ja millon julbordit. Surullista varsinkin silloin, kun vanhemmilla on kolmet eri juhlat tällä viikolla. Viimeiset huomenna illalla.
Tänään oli kamala päivä. Tai ei kamala, mutta kiireinen, stressintäyteinen. Illalla Tytöllä piti olla Lucianäytös ja julbord, mutta molemmat peruttiin, joten sen sijaan kutsuttiin pari kaveria tänne yöksi. Oi miten kivaa, varsinkin kun Pojan paras kaveri tuli myös yöksi. Varsinkin kun vanhemmat piti heittää seitsemältä juhliin Östermalmille. Nice.
Jostain kumman syystä Poika on viime aikoina herännyt keskellä yötä huutamaan ja ryöminyt sitten vanhempien sänkyyn. Välillä se on vaan tyynenä mennyt sinne nukkumaan, eikä vanhemmat sitten jaksa siirtää sitä. Tätä on tapahtunut joka päivä kuluneella viikolla, ja tänään jyrähdin siitä. Ihan naurettavaa, että kouluikäinen lapsi ei osaa nukkua omassa sängyssään. Ollaan joka päivä oltu myöhässä koulusta, koska vanhemmat herättää Pojan niiden sängystä vasta 7:50 aikaan kun Pappa herää. Kun meidän pitäisi lähteä kello 8:00 kohti koulua kun koulu alkaa 8:20 ja lapsilla menee pukemisessa ja muussa häsläämisessä 5-10 minuuttia vaikka kuinka yrittäisi patistella ja ennakoida niitä. No, ollaan kuitenkin aina oltu koululla viimeistään 8:25, kiitos mun rallikuskitaitojen.
Aamulla oli kuitenkin liukasta yhden asteen yöpakkasen jälkeen, tunsin sen heti kun kaarsin auton pihatieltä. Ilmoitin lapsillekin, että liukasta tänään, ja kun Poika kysyi, että mistä tiedän, ja vastasin, että tunnen sen, niin Poika oli tosi vaikuttunut kun osaan lukea mun autoa tolleen. Siitä ei kuitenkaan ollut apua kun piti ajaa törkeän varovaisesti tiukoissa mutkissa ja kaarteissa, joita matkan varrella on noin kahdeksan. Istuttiin joka-aamuisessa ruuhkassa ja takapenkiltä kuului näin: we're gonna be late!! Pikkuherra vähän huuteli. Tänään dropoff oli poikkeuksellinen, koska Pojan luokalla oli sellainen joulujuttulahjapajahomma vanhalla koululla, jonne ajaa uudelta koululta ehkä vartin. Käytiin aika tuohtunut keskustelu:
Minä: We're late because you were being a baby and sleeping in in your parents' bed. Now she's gonna be late, and you're gonna be late.
Poika: Yeah, but why couldn't she take the bus--
Tyttö: Why couldn't you take the bus?
P: I don't know the way!
T: You would if you had been more responsible in Autumn and actually taken the bus when you were asked to.
P: That's mean! If she had--
M: Stop trying to blame this on her. She shouldn't have to suffer just because you couldn't be responsible and get up when you need to get up in order to make it to school in time.
P: But--
M: No buts. If you are late today - which, by the way, you're going to be, and she too - that's on you.
P: Why couldn't mom take me to school?
M: Because she has work. Mom can't stay home just because you want to be a baby. Remember yesterday when you were being a pissy princess about the homework after seeing the doctor? When her boss was sending her angry emails about her not being at work? She can't afford to stay home anymore.
T: Yeah, like, imagine if our au pair didn't show up at work in the morning. Imagine the crisis we would have when nobody would be making our snacks or breakfast, nobody driving us to school... It'd mess up everything. Just like you always do!
P: Do not!!
M: She will be late and you will be late. How do you feel about that? Having to explain yourself to the reception? Having to show up late? Doesn't feel nice, does it? This is a consequence. Do you understand? If you're not being responsible, bad things happen. You made her late, you made yourself late. It's your fault.
P: ...yeah...
M: So what are we going to do from now on?
P: ...wake up when you wake me up...
Oltiin Tytön koululla 8:24 ja Pojan koululla 8:40. Molemmilla tosiaan alkoi koulu 8:21. Kun olin saattanut Pojan vastaanottoon, laitoin Mammalle viestiä, että I'm sorry but I don't think you should let him sleep in your bed ja bla bla. Vastaus oli, että yes, I totally agree! ja bla bla. Kotona avauduin aiheesta vielä vähän lisää kun Mamma kerran oli kotona ja mun piti kuskata se metrolle anyways. Se oli vähän nolona ja pahoitteli koko viikon aamuja ja varsinkin tätä aamua. Sanoin, ettei mua haittaa, mutta luulisi, että sitä haittaa kun lapset myöhästelee koulusta. Toivottavasti tähän tulee nyt muutos.
Koulusta hain tosiaan neljä lasta meille ja yksi tuli vielä Pojan lätkätreenien jälkeen (ulkotreenit jatkuu eikä koutsi-A, jolta yleensä irtoaa kentän laidalla värjöttelevälle lätkämutsille joukkuetakki treenin ajaksi, ollut paikalla!!!!) kun oltiin haettu thaikkuruokaa ja herkkuja lapsille. Tytöt olivat leiponeet kuppikakut, jotka oltiin alotettu ennen treenejä, loppuun, ja linnottauduttiin sitten ruoan jälkeen herkkujen kanssa sohvalle katselemaan Nälkäpelien ekaa leffaa. Oli ihan rentoa viiden pennun kanssa kun kaikki jaksoi keskittyä leffaan, mutta oli ehkä vähän turhan toiveikasta olettaa, että ne jaksaisi katsoa kakkososan siihen perään...
Ne sitten keksi leikkiä jotain hippaa tai jotain muuta tömistelevää juoksentelua ja päätöntä huutonaurua sisältävää leikkiä keskenään, samalla kun mä ryömin suunnilleen lattian tasolla ihmettelemässä, miksei DVD-soitin toista levyä. No, Poika tuli sieltä nurkan takaa kikattaen katse taaksepäin kääntyneenä ja mä ehdin just sopivasti nostaa katsetta siten, että sen polvi monotti mua suoraan nassuun. Ei kuulunut mukavaa raksahdusta, mutta sellainen ihanan lämmin tulvahdus tuntui saman tien ylähuulella. Poika tuijotti mua silmät pyöreenä kunnes alkoi itkemään ja nykimään mun käsivartta ja osottelemaan mun naamaa, ja mua alkoi naurattaa ihan hirveästi. Siinä sitten pärskin verta niin Pojan kuin valkoisen ikeatasonkin päälle.
Lapset onneksi päätti episodin jälkeen rauhoittua kun olin saanut vakuuteltua, että oon ihan kunnossa. Kertoivat, että menevät sänkyihinsä niin mun ei tarvitse juosta niiden perässä ja levitellä verta ympäriinsä. Ihanat lapset ♥ Huomenna ne on varmaan ihanalla tuulella herättyään kun tytöt vielä kikattelee huoneessaan ja pojat kuiskii omassaan, ja kello on melkein yksi yöllä. No, just tätä mä tarkotin kun sanoin, että perjantai-illat ei tunnu missään kun lauantaiaamut on vapaata.
Istun tällä hetkellä kolmatta kertaa tällä viikolla ullakolla läppärin kaa. Wifi on paras täällä. Ja nyt kävi muuten ulko-ovikin, ja vanhemmat taisi vihdoin tulla kotiin. Onnea niille huomisaamuun :)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti