Mulla on tapana joka aamu kun ajan lapsista toisen (sen, joka ei suostu kulkemaan bussilla siinä missä toinen ei enää suostu kulkemaan autolla) koululle ottaa edes yksi kuva. Nää syysaamut on jotain mahtavia. Lämpötila on edelleen jopa aamusin reippaasti yli kymmenen astetta, mutta jotain fiilistä tossa päivä päivältä mielettömämmässä sumussa on.
Muuten, keskiviikkona ajoin väsyneena autollisen poikia koteihinsa futistreenien jälkeen, ja puoli yhdeksältä autossa oli enää kaksi. Poika ilmoitti futiskaverille, että mulla on kohta synttärit, ja siitä futiskaveri sitten innostui kyselemään multa muun muassa mun ajokortista ja autoista sekä koulunkäynnistä. Lopulta takapenkki hiljeni kuiskutteluksi, ja erotin sieltä yhden lauseen. Is she married? Voi helvata. Teki mieli ajaa otsa törmäyskurssille ratin kanssa. Aluksi oli ihan hauskaa kun kyseli tyhmiä (tosin uskon, että futiskaveri kysyi ihan vilpittömästi... ikävä kyllä...) ja kuittaili vanhenemisesta, mutta nyt alkaa silmä vähän nykiä ja koko homma vituttaa. En oo ikinä edes ollut mikään suuri synttäri-ihminen, let's all get over it ja niin edellen. Huoh.
Tänään oli rento päivä. Aamulla saatoin lapset bussipysäkille, nukuin pari tuntia, suuntasin sitten suihkun kautta kaupungille ja ostin kengät. Sitten ruokakaupan kautta kotiin, lihapullat tulille ja jääkaappiin, ja ei kun lapsia hakemaan. Jo eilen futiskaverin äiti soitteli mulle ja kysyi (sen jälkeen kun oltiin 40 minuuttia höpötelty turhia) josko voisin tuoda futiskaverin kotiin siinä samalla kun hänellä on kotona 5-vuotiaiden synttäripippalot. Of course, no problem! totesin, ja kaduin vasta siinä vaiheessa kun mulla oli autossa Poika ja tämän paras kaveri sekä futiskaveri. Ja tietenkin Tyttö. Kolme poikaa takapenkillä pitää melkosta melua, eikä Tyttö, joka halusi myös äänensä kuuluviin, auttanut asiaa yhtään. Kolmen minuutin ajelun jälkeen jatkoin ajelua kuulokkeet korvilla ja Spotify huutaen. Sama helvetti kuitenkin jatkui illemalla kun oltiin Tytön kanssa haettu thaikkuruoat ja Mamma, joka on kai tulossa kipeeksi - piti kuskata pojat futikseen. Tyttö halusi mukaan, joten sama kaava toistui. Kun pojat oli saatu ulos autosta, päätettiin Tytön kanssa hakea sipsua ja kokista kaupasta. Koska Mamma oli nukkumassa huonoa oloa pois, leiriydyttiin Tytön kanssa takapihan terassille tyynyjen, vilttien ja hyvien kirjojen kanssa. Loppujen lopuksi oltiin vaan kasa raajoja ja vilttejä, mutta oli mukavaa ja jotenkin niin seesteistä. Ai että mä rakastan syksyä ja tätä maata.
Elämä on ihan kivaa. Pyörii aika railakkaasti jääkiekon, nukkumisen ja autolla ajamisen ympärillä. Onneksi kaikki kolme kuuluu mun lempijuttuihin. Vielä kun mun rasitusmurtuma sanoisi jo heipat (turvotus on siirtynyt vähän alas ja vasemmalle mun näkökulmasta, onko hyvä merkki?) ja pääsisin taas kävelemään ja juoksemaan ja kiipeilemään mun kalliolla, niin elämä kukoistais. Ajattelin valloittaa yhden isomman kivenmurikan, jota katselen aina metromatkalla kaupunkiin. Täytyisi vain ottaa selvää, että mistä ja miten pääsen sinne.
Eikö vieläkään? Ostitko sitä kinesioteippiä?
VastaaPoista