Miten nää viikot menee näin nopeesti? Just eilen perheen äiti kysy multa ihan yhtäkkiä, että do you feel like these weeks are going by far too quickly? No todellakin. Musta tuntuu, että mulla ei oo edes mitään kerrottavaa tästä viikosta, vain pieniä palasia sieltä ja täältä.
Yritin auttaa lapsia matikan tehtävissä, mutta auttaminen jäi aika olemattomaksi kun ne käy nyt kolmannella ja kuudennella luokalla samaa matikkaa kun mitä mä lukion ekalla. Onneksi Mamma ilmoitti, ettei mun tarvi. Ja että their math is so hard ja olin vaan et äläpä juu.
Perjantaina käyty keskustelu Mamman kanssa: Hey, are you alright? You look-- I don't have any make-up on. Ohhh. So, uh, it's, uh, just like, my face.
Keräsin tällä viikolla kaikki omenat pihalta, ja siinä meni varmaan pari tuntia. Jo seuraavana päivänä näytti siltä kun en olisi oikeasti kerännyt yhden yhtäkään omenaa. Ja Tyttö on tehnyt jo viisi omenapiirakkaa tällä viikolla, ja annettiin Tytön parhaalle kaverille muovipussillinen, ja lapsilla on ollut neljä omenaa snackina koulussa joka päivä. Silti ne ei lopu.
Mulla on varmaan jalkapöydässä rasitusmurtuma, mikä on ihan tuskallinen juttu kun on liikkeellä noin 40 tuntia arkipäivistä eikä viikonloppuisinkaan huvittaisi istuskella vaan kotona.
Tyttö veti yksi päivä dinnerillä hirveät itkupotkuraivarikilarit kun tajusi, että se missaa perheen jenkkiloman takia kaksi perjantaikoulupäivää. Olisi kuulemma mieluummin koulussa kuin meren rannalla eteläisimmässä osassa Yhdysvaltoja. Ja me muut ei kuulemma ymmäretä.
Oon tällä viikolla kokenut päässeeni hyviin keskusteluväleihin vanhempien kanssa. Pappan kanssa lentää yllättävän hyvää läppää eikä Mammakaan oo niin ylihuolehtiva nipo kun oon ajatellut sen olevan.
Poika suuttui yksi ilta pelaillessa Tytölle kun kaiuttimista sattui tulemaan Pentatonixin Problem, jota Tyttö luonnollisesti alkoi fiilistelemään. Eli siis heilumaan tuolissaan ja lipsynkkaamaan lyriikoiden mukana. Poika ryntäsi itkien pois, koska Tyttö oli so annoying. En edes yrittänyt ymmärtää.
Värjäsin mun tukan ihan itse lauantaina. Oon positiivisesti yllättynyt, mutta kyllä äiti saa sit värjätä uudestaan kun tulee tänne kylään.
Uudelleenaktivoin mun tindertunnuksen, ja heti ekana löysin ruotsinsuomalaisen. Ja mun kun piti nimenomaan etsiä englanninkielistä seuraa, jotta pääsisin hokemaan kaikki fuckshitpisscuntcockassit ulos. Pardon my french.
Lasten isovanhemmat oli viikonloppuna kylässä ja ne halas mua niin tiukasti, että meinasin tukehtua. Partaveteen ja parfyymiin. Lisäksi mulla oli kiire bussiin enkä oo halailuihmisiä. Kamala kokemus.
Käytiin suomityttöjen kanssa tänään museoilemassa, mutta mun mielestä Stadsmuseum vai mikä onkaan oli jokseenkin hikinen ja kämänen paikka ihanan Fotografiskan jälkeen.
Saatoin muuten liittyä Fotografiska Familjeniin. Pääsen hei ilmaseksi sinne sisään nyt sit.
Täällä on vieläkin reippaasti yli +20 astetta joka päivä. Ja nyt on syyskuun puoliväli. Stockholm, can you not.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti