Ajattele näitä perinteisiä jenkkiläisiä sarjoja, joissa kaveriporukka istuskelee paikallisessa muutaman kaljan kera ja fiilis on kaikin puolin loistava - juttu lentää ja nauru raikaa. How I Met Your Mother, New Girl, Friends, mitä näitä nyt on. Musta tuntuu, että mulla oli eilen ensimmäistä kertaa ikinä sellainen ilta.
Tapasin eilen yhdeksän mainiota ihmistä. Neljä suomityttöä, yhden ruotsinsuomalaispojan, kolme ruotsipoikaa ja yhden sveitsipojan. En jaksa sen kummemmin selitellä, miten tällainen porukka kokoontui, mutta kokoontuipa kuitenkin ja suurin osa porukasta ei tuntenut entuudestaan. Loppuilta istuttiin pienehkössä baarissa Söderillä, pari pöytää yhteenvedettyinä keskustelukielen vaihtuessa lennossa suomesta ruotsin kautta englantiin. Ja mulle jopa sanottiin (koska minä ja tää ruotsinsuomalainen, A, oltiin se linkki näiden kahden porukan välillä) kiitokset kaikesta, you made my evening. Tuntui aika kivalta. Juteltiin, naurettiin, huudettiin, kinasteltiin (jääkiekosta...) ja heiteltiin suolapähkinöitä toisten suuhun. Kukaan ei vetänyt perseitä eikä kukaan tehnyt mitään tyhmää, mikä on siis mitä yleensä tapahtuu mun baari-iltoina. Ehkä siksi toi lauantai-ilta sai niin spesiaalin paikan mun ajatuksissa.
Mulla muuten ei ole mitään kuvia, koska kaikissa näkyy naamat ja kaikki heilahtaneet baariselfiet haluan muutenkin pitää ihan itselläni.
Lauantai oli niin kiva, joten jatkettiin sitä sunnuntaina - käytiin katsomassa leffa tyttöjen kanssa. Ruotsalaiset leffateatterit on liian valoisia ja sinne tulee staff kertomaan ohjeita ennen näytöstä. Outoa. Otin silti leffaklubikortin, koska why not. Sai ilmaiseksi. Katsoo nyt, että tekeekö sillä mitään.
Kotiin tullessa kuuntelin yhdeksi mun suosikkibändeistä nousseen Pentatonixin uutta albumia. Sen piti tulla vasta tiistaina, mutta istuin eilen syömässä mun thaikkuleftoverseja ja Tyttö tuli ihan tyynesti alakertaan, että they released the new album. Olin heti, että no eihän, se tulee vasta tiistaina, ja katsoin nopeasti iTunesin, jossa albumin kohdalla näkyi yhä vain pre-ordered. Yeah, on Spotify, tuli vastaus, ja samalla sekunnilla Tyttö laittoi soimaan yhden biisin, jonka 30 sekunnin previewiä olin kuunnellut perjantai-iltana vaivaiset neljä tuntia. En oo ihan varma mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Tyttö kysyi, että uhh, are you crying? ja mun vastaus oli I think I am. Sitten lakosin lattialle ja itkin vähän lisää Tytön nauraessa.
Anyway, albumilla on kappale nimeltään On My Way Home.
Sanotaanko vaikka, että koti alkaa pikkuhiljaa muodostuu tänne, ja Suomi on vaan Suomi. Että when the lights go down in the middle of the night, tänne mä juoksisin. Tai no, juoksin jo, koska suomielämässä valot oli sammumaisillaan just kun mä juoksin pois. Täällä ne palaa kirkkaammin kuin koskaan, ja mun ei tarvi juosta mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti