up

Unohdin muuten kertoa mun maailman mahtavimmasta viikonlopusta. Tässä tulisi. Ennen tätä seuraavaa viikonloppua.

Lauantaina uusi ystäväni M poimi mut ihan kotoa kyytiin ja köröteltiin sinne yhdessä kohti Vaxholmia. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja mun sääret kimalsi nätisti. Jouduttiin hetki ajelemaan pitkin ja poikin parkkipaikkaa etsien, koska ilmeisesti ei oltu ainoat, joiden mielestä Vaxholm oli kiva kesäkaupunki. Lopulta jätettiin M:n maantielaiva hautausmaan parkkikselle vähän epäilyttävin fiiliksen ja tassuteltiin se melkein kilsa keskustaan. Nälkäisinä lapsina suunnattiin heti burgereille johonkin sporttibaariin. Oli hyvää. En ottanut alkoholijuomaa burgerin kanssa, vaikka M yrittikin houkutella.

Syöminkien jälkeen talsittiin vain ympäriinsä, ja onhan tuo perkeleen nätti paikka vähän hiljennyttyään! Suuri osa turisteista valui iltapäivän viimeisillä lautoilla takaisin keskustaan. Me ostettiin tuoreita mansikoita ja Ihan Oikeat Gelatot, ja istuttiin venebensa-aseman lähettyville niitä syömään. Heiluteltiin varpaita merenpinnan yläpuolella ja katseltiin veneitä. Hassua, että ei oltu nähty Vaxholmissa yhtäkään ajoneuvobensa-asemaa, mutta kaksi vedessä kelluvaa venebensa-asemaa kyllä löytyi. Todettiin, että vain Ruotsissa.

 

Lähdettiin kotiin kun aurinkokin alkoi tehdä lähtöä. Jalkoja väsytti, mua väsytti. Höpöteltiin mukavia, mä napsin viimeiset mansikat suihini ja opastin M:n takaisin meille navigaattorin elkein. Toivotin sille hyvää kotimatkaa ja se toivoi, että mä haluaisin vielä puhua sille vaikka se oli vähän törttöillyt tänään. Lupasin, että totta kai, senkin hölmö. Ihana tyttö.

Illasta mentiin T:n kanssa muutamalle. Juhlistamaan jälleennäkemistä (melkein taklasin sen heti metroporteista päästyäni) ja sen paluumuuttoa Tukholmaan. Muutamat venähtivät. Setelit katosivat lompakosta ja vodkat laseista. Lempparibaarimikko hymyili mulle. T kaatoi kahdesti juomat pitkin pöytiä. Muistan myös kokeneeni suurta iloa siitä, että kolmannen yrityksen jälkeen muistin mun nettipankkitunnarit. Ja vielä suurempaa iloa siitä, että tilillä möllötti hurjat 1453 kruunua. Taidettiin oikein kippistää mun rikkauksille. T:kin katseli lompakkoa seteleitä pläräillen, mietti onko rahaa vuokraan. Meni hakemaan juomat meille sekunti myöhemmin.

Päätettiin lähteä ennen kuin meidät heitettäisiin ulos. Ei oltu juotu mitään viiniä vahvempaa vähään aikaan, joten vodka nousi ja nopeasti. Toisaalta, eihän me oltu baarissakaan kuin kolme tuntia. Hups.

Viereinen McDonald's oli ilmeisesti kyllästynyt Dovasista sinne juokseviin känniääliöihin. Sinne oli nimittäin tullut ihanat itsepalveluautomaatit. Muuten hyvä, mutta noin humalatilassa vaikea saada se kortti sinne pieneen rakoseen. Sain kuitenkin, vähän T:n olkapäähän nojaten ja kolmannella yrittämällä. PIN-koodi meni oikein ykkösellä.

Olin jossain mielenhäiriöissäni tilannut ison juoman normiaterian kylkeen. Valitin siitä kai T:lle. Join kolmasosan, tuli paha olo. Valitin monta kertaa myös siitä, että olin pyörällä. Erottiin keskusaseman metropysäkillä, minä jatkoin matkaa kotiin ja T omaan uuteen kotiinsa. Ihan tyhmää, ettei asuta enää melkein naapurinaapurustoissa. Pyöräilin kotiin. Tai puolet matkasta taitettuani talutin, kun tuli paha olo. Joku peura kyttäsi mua kun kuivakaoin jossain pusikossa fillariin nojaten. Vikan mäen päätin vetää ihan vauhdilla alas. Nielaisin ötökän aika alussa, ja pian lensikin vodkat ja nugetit sulassa sovussa nätisti kaaressa keskelle tietä. No, ainakaan en törmännyt meidän autoon tai ajanut sinne ojaan, jonne olen ajanut monta kertaa aiemminkin. Pari kertaa myös kävellyt. Mutta niistä ei puhuta.

Aiemmin lauantaina äiti oli facebookissa ilmoittanut, että nyt oli semmoset migreenit, että kantaa varmasti kavereiden viinikrapulaa. Olin pyytänyt, että voisko kantaa munkin huomista krapulaa. Varmaan kantoikin, koska sunnuntaina heräsin oikein hyvissä fiiliksissä. Suttasin naamaan vähän meikkiä, vedin shortsit jalkaan ja kimonon päälle, ja lähdin sitten keskustaan. Treffattiin T:n kanssa ja jolkoteltiin Kungsträdgårdeniin vuorotellen Olly Mursia ja Måns Zelmerlöwiä ihkuttaen. Jokavuotiset Rix FM -festivaalit olivat nimittäin tänä vuonna siunanneet meitä kiinnittämällä noi kaksi nimeä esiintyjälistaansa.

Muutama tunti vierähti ihan istuskellessa, arskaa ottaessa ja seisoskellessa. Sitten niitä artisteja alkoi valua sinne lavalle, mutta kaikki oli aika meh, kunnes Olly Murs asteli sinne. Meillä lähti T:n kanssa käsistä. Muutama vaivalla tiensä meidän eteen änkenyt pikkuintialainen piteli korviaan ja mulkoili meitä kun kiljuttiin, laulettiin, huudettiin. Olly kosketteli haarojaan ja oli Seksiä Lavalla. Harmi vain, että koko episodi oli ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Onneksi Danny Saucedon kuumat taustatanssijat aka mun ja T:n uudet poikkikset vähän lohduttivat. Pikkuintialaiset (ne kaikki kolme oli mua oikeasti ainakin kaksi päätä lyhyempiä!) taas mulkoilivat kun kiljaistiin omien taustatanssijapoikkisten esittelyiden kohdalla. Näyttivät vähän hämmentyneiltä siellä lavalla.

 

T friikkasi mallikkaasti Månsin kohdallakin, mä olin vähän rauhoittunut jo. Olihan se Heroes aika cool kun koko Kungsträdgården lauloi mukana. Mutta johan me oltiin soundcheckissä kuultu jo kaikki biisit ja niin edelleen. Mutta Måns on kyllä kova jätkä. Kiva falsetti, nätti naaama, hyvät rintakarvat. Mitä muuta miehestä voi haluta? No, onneksi saatiin kuitenkin T:n kanssa sovittua, että mä meen naikkariin Ollyn kanssa ja se Månsin kanssa. Mähän kosinkin herra Mursia pari vuotta sitten Fryshusetilla. Se sanoi, että puhutaan myöhemmin. Ei olla vieläkään puhuttu. Voi olla, että odotan vielä pari vuotta. Ainakin.

Post-konserttihiet pinnassa raahauduttiin täpötäyteen Maxiin. Äiti oli täällä ollessaan kovasti kehunut niiden nugetteja, joten otin nuguaterian suomatta ajatustakaan lauantai-sunnuntaiyönä kadulle päätyneistä mössöistä. Käveltiin Waxholmsbolagetin satamaan ja vedettiin roskaruoat napaan. Tai T veti. Nugetit oli pahoja. Söin kaksi, loput heitin roskiin. McD osaa nuguhommat liian hyvin, musta on tullut ihan hemmoteltu kun muut kanapalat ei enää kelpaa.

Tollaset viikonloput on oikeasti yksi niistä syistä, joiden takia täällä jaksaa. Ihanaa, että T on takas ♥ Mun lompakollehan tämä ei tiedä mitään hyvää. Mutta vatsan kipeäksi nauramisella ja onnellisuutta pulppuavalla tunteella ei ole hintaa.

Lainasin muuten haarojenkoskettelukuvan instagramkäyttäjältä arosenqvist. Itse olin liian kiireinen tapahtuman aikana. Yleisökuva on kanssa BTS. praktikanten_.