rhythm inside

6:54am Herään, katson kellon puhelimesta, nousen istumaan ja hieron naamaa, koska ei jaksa. Olo on kovin sekava, mihin ensimmäinen herätys katosi, luulin kellon olevan jo seitsemän, mihin toinen herätys oli mennyt, miksi mulla on torkutus päällä, pitää nousta ylös, mitä tapahtuu. Tajuan, että mulla on kuusi minuuttia aikaa nukkua, joten kellahdan takaisin sänkyyn.

7:00am Aamun viimeinen herätys soi. Läpsin puhelinta kunnes se hiljenee. Pari minuuttia vielä.

7:02am Nousen ylös enkä vaivaudu vaihtamaan vaatteita vaan raahauduin suoraan Tytön huoneeseen. Siellä toistelen good morning kunnes saan vastaukseksi selkeät hyvät huomenet. Sitten avaan verhot päästäen auringonvalon huoneeseen ja pistän Tytön musiikit soimaan, ettei se nukahda uudestaan. Laahustan lasten kylppäriin, heitän pyyhkeet pyykkikoriin ja otan pyykkikorin matkaan mukaan. Tulen kylppäristä ulos Pojan huoneeseen, herättelen sen ja ilmoitan kellonajan, josta Poika sitten itse laskee kuinka monta minuuttia sillä on aikaa vielä torkkua. Lapset herää tosi eri tavalla, ja mulla kesti ikuisuus opetella nää tehokkaimmat keinot.

7:05am Pyykkikori heitetty kellariin. En jaksanut lajitella vielä. Tiskikone ei ole pyörinyt yöllä. Heitän kuivaustelineellä olleet, puhtaat muovikipot paikoilleen, ja katan pöydän aamupalaa varten. Pöydälle sinistä maitoa, vihreää maitoa, appelsiinimehua, vesikannu, kolmea eri murosorttia, banaani, hunajaa sekä Pojan allergialääkkeet ja vitamiinit. Jokaiselle kippo ja lasi, jokaiselle lusikka, Mammalle myös veitsi.

7:08am Teen Pojan eväsleipää kouluun ja samalla teen itsellenikin kolmioleipätyylisen lämpimän voileivän. Sen grillaillessa itseään voileipägrillissä, raahaan itseni takaisin yläkertaan herättelemään lapsia uudelleen. Herätän ne seitsemältä, sitten kymmenen minuutin päästä ja vielä kahdenkymmenen minuutin päästä, ja se on myös se viimeinen kerta. Tytölle menen huikkaamaan kellonajan, mutta Pojan näen suuntavan jo vessaan, joten takaisin alakertaan.

7:15am Syödään Pojan kanssa aamupalaa ja jutellaan Euroviisuista ja lätkästä. Se vaikuttaa olevan hyvällä tuulella, mutta kuulostaa tosi nuhaiselta ja tukkoiselta. Toivon ja rukoilen, että se on menossa kouluun. Mamma pyörähtää alakerrassa tuomassa vanhempien kylppärin pyykkikorin ja jättää sen kellarin ovelle ennen kuin singahtaa takaisin ylös pari sanaa vaihdettuaan.

7:24am Saadaan syödä Pojan kanssa kaksin rauhassa kuten yleensäkin - perheen muilla hössöttäjillä menee aamuhössöttäessä niin pitkään... Tyttöä ei näy eikä kuulu, joten kipaisen nopeasti yläkerrassa. Siellähän se Tyttö on yhä sängyssä, joten käyn ilmoittamassa, että kello on 7:25 ja tämä on viimeinen kerta kun sanon.

7:33am Oon just saanut Pojan myöntämään, että se on vilustunut, koska juoksenteli eilen paljain jaloin pihanurtsilla vaikka sille oli sanottu, ettei vielä oo tarpeeksi lämmin. Mamma tulee vihdoin edustuskelpoisena alakertaan, ja etsii pöydällä olevia asioita ympäri keittiötä ja ottaa uuden teemukinkin vaikka laitan sille sen joka aamu valmiiksi vedenkeittimen viereen. Kysyn, että onko Tyttö tulossa jo alas. Mamma keskeyttää toimensa siihen paikkaan ja käy yläkerrassa.

7:36am Poika laittaa mun kanssa meidän aamupalatiskit koneeseen, ja suunnataan molemmat yläkertaan. Tyttö tulee vastaan aika tuittuna, että olin kuulemma sanonut kellon olevan 7:05. Tuittuilen takaisin, että tiedän kyllä mitä sanoin. Menen pesemään naaman ja laittamaan housut jalkaan. Vielä ei ehkä ole aamushortsikelit. Vaihdan siinä samalla hupparin päälle ja pesen hampaita ympäri kämppää juosten muistuttelemassa ja hoputtelemassa lapsia.

7:53am Tyttö syö yhä aamupalaa. Käsken sitä pitämään kelloa silmällä. Poika pelaa sen tabletilla sohvalla, ja sanon sille, ettei se saa. Se kysyy, että miten niin muka pelaa. Huokaisen, ja sanon, että se on huono valehtelija. Nään sormien liikkeistä, että se vaihtaa pelinsä kindleen, ja suuntaan kellariin.

8:01am En ehdi edes puoliväliin pyykkien kanssa kun yläkerrasta alkaa kuulua lupaavia ääniä.

8:05am Väärä hälytys - istun valmiina Pojan kanssa eteisessä ihan tyhjänpanttina. Tyttö tappelee Pappan kanssa housuvalinnastaan ja molemmat vetää kenkiä jalkaan hitaammin kuin etanat liimassa. Tässä vaiheessa Pappa myös katsoo tarpeelliseksi kysyä multa, että voinko heittää sen asemalle. Totean vain ya ja ilmoitan kiireestä hoputtamalla Pojan ulos ja autolle mukanani.

8:07am Kaikki autossa. Pappa ei laita turvavyötä ennen kuin ajotietokone alkaa piippailemaan noin sadan metrin jälkeen. Radiosta tulee Månsin voittoviisu, ja puhe karkaa taas Euroviisuihin. Pappa mutisee jotain siitä kuinka Mamma ei osannut arvostaa Euroviisuja. En kommentoi asiaa. Tiputetaan Pappa metrolle ja sanotaan sille heipat kun ei nähdä ennen kuin keskiviikkona. Sen piti lähteä jo eilen johonkin työmatkalle, mutta lähti sittenkin tänä aamuna.

8:14am Hiljaisen ajomatkan jälkeen ollaan koululla. Sanon heipat lapsille ja kertaan vielä Pojalle, että haen sen koulusta 12:15, koska pitää käydä lääkärillä chechk-upissa. Poika sanoo joojoo ja lähtee. Näpyttelen heti koulun parkkiksella asiasta sähköpostit sekä Pojan luokanopettajalle että koulun receptioniin. Ei se vatipää kuitenkaan muista itse.

8:28am Mietiskelen kaupassa tämän päivän illallista, ja päädyn jauhelihakastikkeeseen. Pikakassan mielestä ICAn paperikassi on liian painava paperikassiksi ja yrittää väittää sitä ostokseksi. Huokaisten menen yhdellä paperikassilla, josta sitten ostosuorituksen jälkeen jaan sisältöä toiseenkin kassiin. Ehdin jo melkein lähteä kun huomaan, että talouspaperi jäi maksamatta. Oman sängyn kuva mielessä harkitsen tyynesti varkautta, mutta lopulta tunnollisesti maksan 21 kruunua ja lähden laillisesti hankittujen talouspaperien kanssa autolle.

8:50am Kauppakassien purkamisen jälkeen laitan vihdoin ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Väsyttää ihan törkeänä, mutta muistan, että mun pitää kokata tänään neljää eri sapuskaa vanhempien syötäväksi. Aloitan leikkaamalla kukkakaalin ja laittamalla sen likoomaan, kuorimalla perunat ja heittämällä ne kiehumaan, kuorimalla ja pilkkomalla kesäkurpitsat sekä sekoittamalla mausteseokset kaikille safkoille.

10:34am Kolme neljästä ruokalajista valmiina, jee! Heittäydyn puolikuolleena sänkyyn torkkumaan vähäksi aikaa.

10:59am Muistan pyykkikoneen. Itsekseni nuristen raahaudun kellariin ja heitän tummat 60 asteen pyykit kuivausrumpuun ja vaaleat 60 asteen pyykit pesukoneeseen. Kukkakaalit ovat kuivuneet ja perunatkin jäähtyneet, mutta en jaksa aloittaa viimeistä ruokalajia. Takaisin sänkyyn.

11:51am En saa nukuttua vaikka kuinka väsyttää, joten osa torkkuajasta menee youtubevideoiden katseluun kunnes muistutuksena heittämäni herätys aloittaa huutonsa. Pistän sen torkulle ja koomaan hiljaisuudessa vielä yhdeksän minuuttia. Lopulta jaksan nousta ja heittää takin päälle, koska ulkona on mun mielestä kylmä. Nappaan kokistölkin itselleni evääksi ja suuntaan sitten Pojan koululle.

12:15pm Respassa ei ole ketään. Pojan rinnakkaisluokan opettaja päästää mut sisälle ja sanoo, että voin hakea Pojan musiikkiluokasta. Sanon, että no problem, että Pojan pitäisi tietää kyllä. Well, you're welcome to wait. Have a good day! Vitun britit. En jaksaisi. Hymyillen toivotan mr Opellekin hyvät päivänjatkot ja jään odottelemaan rakasta lastani.

12:24pm Jota ei siis näy eikä kuulu. Melkein kaikki lapset ja staff ovat lounaalla, joten koko koulu on autio. Respassa ei ole vieläkään ketään, joten soitan koulun toisen toimipisteen respaan, josta mut yhdistetään musiikinopettajalle. Se lopulta saattaa maailman hitaimmin kävelemän Pojan mun luo. Passitan sen hakemaan kamojaan kaapista ja ilmoitan, että se on kymmenen minuuttia myöhässä ja että tulee vähän kiire.

12:38pm Joku meinaa ajaa kolmion takaa kylkeen, mutta onneksi mulla oli sporttivaihde silmässä ja ehdin alta pois, mitä nyt mun käännös vähän venähtikin. Poika on yhteistyöhaluisen vastakohta, eikä vastaa mun kysymyksiin myöhästymisestä. Lopulta kivahdan sille, ja se itkien alkaa selittää, että miksi oon varannut tällaisiä lääkäriaikoja kun nyt se missaa jonkun saatanan acapellaryhmän esityksen niiden koululla. Mun tekee mieli nauraa, koska voi vittu, tänkö takia se on aktiivisesti pilannut mun päivää viimeiset 23 minuuttia.

12:53pm Päästään sairaalalle nätisti myöhässä. Poika on yhä kuin perseeseen ammuttu karhu vaikka sain ajomatkalla äristyä asiasta tietämättöneen Mamman viemään Pojan huomenna noiden tyyppien esitykseen toiselle koululle. Oon itse naama yhtä norsun vitulla, mutta onneksi meidän lääkäri on itä-Euroopasta eikä sitä juurikaan kiinnosta tää ruotsalainen/brittiläinen :D<3 -käyttäytyminen. Ollaan kaikki vittuuntuneita, mutta selvitään.

1:44pm Ajellaan kotiin. Poika on yhä oma rasittava itsensä. Pyöräytän kukkakaalipotaattikset ja pistän jauhelihakastikkeen tulille. Pojan on pakko tehdä tänään kotiläksyjä, joten istutan sen keittiön pöydän ääreen englannin läksyjen eteen. Samalla ilmoitan, että se ei tuu menee futikseen tänään nuhansa ja läksyjen tekemättömyyden takia. Arvasin, että niitä ei kuitenkaan tehdä viikonlopun aikana.

2:15pm Poika itkee ja raivoaa, mutta pusken sen läpi englannin ja matikan läksyistä. Pistän kukkakaaliperunat rasiaan ja jääkaappiin, jätän jauhelihakastikkeen hautumaan ja haen postin. Sain isovanhemmilta kortin Turkista, nice. Ei piristä paskaa päivää. Vituttaa niin ankarasti.

2:39pm Mamma tulee kotiin, ja ojennan tiedekotiläksyjen kanssa itkevän lapsen ohjat sille. Meen yläkertaan hetkeksi hengähtämään ja kiroamaan sitä, että muut voi laskea päiviä jo yhdellä tai kahdella kädellä, ja mä en voi laskea edes kuukausia yhdellä kädellä. Elämä on. Omapa oli valinta.

3:00pm Sanon heipat Mammalle ja Pojalle, ja lähden viisitoista minuuttia etuajassa koululle.

3:32pm Puolitorkun autossa kunnes Tyttö tulee kahden kamunsa kanssa mun luo. Avaan ikkunan ja huokaisen ennen kuin kuulen edes kysymystä. Ask your mum lipsahtaa ennen kysymyksen puoliväliä. Mä en vaan jaksaisi. Mamma kuitenkin antaa siunauksensa, joten otan hyperaktiiviset tytöt kyytiini ja tekee mieli itkeä väsymystä koko kotimatkan kun tytöt kikattavat ja kiljuvat ja huutavat.

3:54pm Do you need me downstairs? kysyn. No, we're good, sanoo kiljuvia tyttöjä ulos työntävä ja itkevän Pojan kanssa taisteleva Mamma. Annan sille kiitollisen katseen kunnes se pysäyttää mun matkan yläkertaan, ja sanoo, että pitäisi kuutioida ja paistaa jääkaapissa oleva leftoverkana. Nytkö? Nyt. Jos mä ennen dinneriä? Okei. Raahaudun yläkertaan.

4:16pm Kuuntelen tyttöjen hyperaktiivista kiljumista ulkoa, mutta en jaksa nousta sulkemaan ikkunaa kun mun pimennysverho on kiinni. Makaan siis pimeässä huoneessa silmät auki kun en saa unta. Vitutus ei ole pitkään aikaan ollut näin vahva. Nukuin viime yönä korkeintaan kolme tuntia vaikka olin laittanut kaiken elektroniikan ja häiriötekijät pois jo yhdeksän aikaan. En edes vastannut tekstiviesteihin vaikka puhelin syttyi ja sammui ja syttyi ja sammui.

4:30pm Luovutan torkkujen suhteen ja avaan koneen. Facebookfeedissä heti ensimmäinen aupparia hakee kolmelapsinen perhe. 15, 11 ja 10. Ja koira. Työtehtäviin lasten kuskaaminen, koiran ulkoilutus, kotiläksyissä jeesailu, ruoanlaitto ja lasten kanssa hengailu. Talosta saa oman kerroksen makkarilla, tv-huoneella ja kylppärillä. Palkaksi asumisen ja elämisen lisäksi SL-kortti ja 4500 kuukaudessa. Viikkotunteja 25. Linkitän ilmoituksen katkerana S:lle, koska joillakin nyt vaan on asiat niin vitusti paremmin.

4:49pm Mamma ja Poika tappelevat alakerrassa. Poika hakkaa seinää. Mamma sanoo, että jos vielä kerrankin lyöt seinää, niin käy huonosti. Poika lyö seinää. Mamma puhelee sille rauhoittelevasti ja lupaa peliaikaa. Huokaisen niin kovaa, että ihme jos Mamma ei kuullut sitä alakertaan asti. Maha murahtaa, mutta en halua mennä alas.

5:10pm Luovutan ja käyn viikkaamassa tähän mennessä kuivuneet pyykit koreihin. Huolettaa vanhempien kori jo nyt, koska huomenna tulee joku uusi siivoja loukkaantuneen vakkarisiivoojan tilalla. Uudet aina mokaa jotain ja mä joudun sitten siivoilemaan niiden perästä. Huah. Käyn tsekkaamassa jauhelihakastikkeen ja samalla tytöt pyytää mua pelaamaan korteilla. Poika harhailee vähän paremmalla tuulella keittiöön ja pelaillaan viidestään kunnes kavereita tullaan hakemaan. Juttelen vanhempien kanssa kunnes Mammakin katsoo parhaaksi eksyä paikalle, ja sitten siirryn suosiolla takavasemmalle.

5:30pm Kavereiden vanhempia ei näy, joten jatketaan pelailua ja puhutaan samalla Euroviisuista. Tytön parhaan ystävän mielestä ihan tyhmää, että Venäjä sai niin paljon ääniä, mutta samalla vielä tyhmempää, että pitää toivoa, ettei Venäjä saisi ääniä, koska Venäjä on niin vastaan kaikkea. Lapset järkyttyvät kun kerron niille, että Conchitan kohtia ei kuulemma näytetty Venäjän televisiossa ollenkaan. Eivät ymmärrä miksei. Hymyilyttää, koska niiden mielestä Conchita Wurstissa ei ole mitään "normaalista" poikkeavaa, ja vituttaa, koska mä olen kasvanut yhteiskunnassa, joka kertoo mulle, että se on "normaalista" poikkeava. Onneksi on kasvatettu vanhempien ja ystävien toimesta paremmaksi ihmiseksi kuin mitä moni muu.

6:00pm Päivällinen on valmis ihan sitä kanaa myöten. Puhutaan Mamman kanssa ruotsalaisesta koulujärjestelmästä ja siitä kuinka jonkun kaveriperheen lapsen opettajalle oli ok, että lapsi oli joka päivä vartin myöhässä. Totean, että ehkä Ruotsissa lapset saavat päättää liikaa, mutta en edes ehdi lauseen loppuun kun Mamma jo sen täydentää. Kutsun lapset syömään ja kerron itse syöväni myöhemmin. Minähän en pastaa tomaatittoman jauhelihakastikkeen kanssa syö. Perunaa olla täytyy.

6:12pm Alan naputtelemaan tätä postausta ja kuuntelen alakerran rauhallista keskustelua. Rauha talossa kun Pappakaan ei ole kotona tänään. Odotan kauhulla sitä hetkeä kun täytyy kertoa Pojalle, että ne sen lempifarkut, joilla se kaatui eilen, ovat nyt rikki polvista ja erittäin pinttyneiden ruohotahrojen koristamat. Tai sitä kun täytyy pyytää Mammaa käymään enkun läksyt läpi. Poika ei oikein osannut selittää miksi ensimmäinen askel kuussa oli pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.

6:32pm Lapset tulee ylös, joten mä menen alas siivoamaan päivällisen jäljet. Mamma mainitsee, että joku sen ystävä pyysi mua taas kakaroita kaitsemaan, mutta kakarat alle viisivuotiaita, joten oli sanonut ei. Huokaisen helpotuksesta ja mietin, miten paljon hyvää toi Mamma musta puhuu kun sen työkaverit kerta kyselee mua lapsiaan vahtimaan... Samalla tulee puheeksi mun seuraava viikonloppu Suomessa, poikien jotkut lasersotatreffit joku perjantai, Tytön leirikoulu, Mamman oma työreissu... Niin ja uusi kuivausrumpu! Tästä olen ihan liekeissä, koska vanha on vähän kakka ja kerää nukkaa ihan liikaa. Ja jos kuivaa alemmalla lämmöllä niin vaatteet ei edes kuivu. Että niin. Kuulemma netistä ostaa ja ensi viikolla tulee. Vähän epäilyttää, mutta yolo, right?

6:44pm Meidän renkaan korjannut insinööri-isäkamu soittaa mulle. Kysyy haluisinko asuu mun lomasta kolme viikkoa niillä palkallisena "kesäaupparina". Vituttaa kieltäytyä, koska pitää asua kotona talonvahtina ja parina viikkona käydä muutaman kerran viikossa tuttavaperheillä kastelemassa kukkia ja hakemassa postia ja sellaista. Insinööri-isäkamu kuitenkin ymmärtää ja sanoo, että jos eivät saa muita niin pojat voi tulla asumaan mun luo. Ja miksi mä en haluaisi kahta nappisilmäistä pikkukaveria tänne? Ottaisin kyllä ja lunastaisin tuplapalkkaa pari viikkoa 8)

6:56pm Oon kuorinut ja laittanut perunat kiehumaan, joten meen kellariin hiplailemaan vikatkin vaatteet läpi. Viikkaan kuivat ja heivaan ne yläkertaan - lasten vaatteet pinoihin sängyille ja pyyhkeet paikoilleen hyllyihin. Toivon, että huomenna uusi siivooja tajuaa, että puhtaat lakanat on puhtaat pyykin korissa. Huoh. Kuulemma kaksi viikkoa putkeen tulee olemaan uusi siivooja. Tätä jo valmiiksi kiroten menen massu kurnien alakertaan tökkimään mun perunoita. Paska päivä.

Ja työpäivä päättyköön tähän! Huh huh. Ja tässä siis aika tavallisesta arkipäivästä kyse huonotuulista poikaa myöten. Haluaisin haastaa kaikki muutkin aupparibloggaajat (jos sellaisia tätä blogia seuraa!) kirjoittamaan päivästään samalla tyylillä - olisi kiva kuulla muiden arkipäivistä!