hanging on

Lukijamäärä reippahasti enemmän kuin tuplaantui Sitan postauksen myötä. Että kiitoksia sinne suuntaan vaan ♥

 

Musta tuntuu, että eilinen oli oikein malliesimerkki hyvästä arkipäivästä. Aamulla herättiin kaikki ajoissa, lapset raahautui alakertaan hyvissä ajoin ja söivät kerrankin hiljaisella äänellä keskenään jutustellen. Yleensä Poika kasaa muroboksit (meillä jokainen syö omia murojaan eli meillä on neljää eri sorttia aina aamupöydässä) linnoitukseksi ympärilleen ja Tyttö tiuskii kaikille ja kaikelle. Kyllähän se tänäänkin heti ensimmäiseksi tiuskaisi kun sen murot eivät olleet pöydässä, ja kun käskin käyttää silmiään ja vaikka katsella vähän tarkemmin, niin omat murot löytyikin toisen boksin takaa ja mulle sanottiin, että en saisi piilotella niitä tolleen. Ja tietty bussiin kiirehtiessään (oi miksi, miksi se täytyy jättää niin viime tinkaan joka helvetin aamu) tuli kommentti, että tein väärää leipää välipalaksi. Käskin taas käyttää silmiä ja kappas kun se leipä olikin toisella vilkaisulla sama mitä oli aamulla pyydetty. Turhauttaa niin paljon kun lapsista kumpikaan ei osaa olla yhtään omatoiminen vaan heti ollaan kysymässä ja valittamassa ja bla bla.

Mutta niin, eilen oli hyvä arkipäivä. Tyttö ehti bussiin, Poika kävi aamulla nopeasti antamassa verikokeet. Lähdettiin sitten heittämään Pappaa metrolle ja jatkettiin siitä koululle. Juttelin vähän aikaan Pojan opettajan kanssa ja se on kyllä niin mukava ja symppis neiti. Tykkään kyllä Tytön opettajasta enemmän, mutta se saattaa johtua siitä, että tää tyyppi näyttää Aziz Ansarin kuumemmalta versiolta, joka osaa käyttää harvinaisia hyvin istuvia vaatteita.

Koska tiistai on siivoojapäivä, menin takaisin nukkumaan koululta palattuani. Puoliltapäivin raahauduin suihkun kautta alakertaan, ja ajankulukseni viikkasin kuivuneet lakanat ja kuskasin ne ylös. You're an angel, miss, kuului siivojalta ja ai että mä rakastan tota naista! Kunpa se kävisi kaksi kertaa viikossa. Paitsi siivoomassa niin myös juttelemassa mun kanssa. Juoruillaan aina ku vanhat rouvat kampaajalla, ja välillä mua ärsyttää kun oon varmaan niin rasittava kun norkoilen vaan juttelemassa kun se tekee töitä?

 

Hain Pojan koulusta ja kiirehdittiin saman tien lätkätreeneihin, jotka oli tänään kauemmalla hallilla noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Ei ollut mutinoita, mitä nyt dramatisoi verikokeen jättämää jälkeä ja kuinka se oli vuotanut verta koko päivän. Propsit pojalle siitä, että itse kokeessa tai sen jälkeen ei sen suuremmin valiteltu! Varsinkin kun maanantaina auto täyttyi kunnon itkuhuudolla kun Tyttö yritti laittaa jogurttilusikkaansa syömisen jälkeen Pojan tyhjään välipalarasiaan ja Poika ei olisi halunnut lusikkaa sinne... Saatoin vähän konahtaa, koska mun kärsivällisyys ei riitä tollaseen. Oikeesti. Onneksi se siitä rauhottui, ja Tytön treenatessa hallilla, Poika löysi mukavan istumapaikan mun koipien välistä ja tehtiin sitten läksyjä koko treenien ajan.

Hallilla ehdin saattaa Pojan jäälle ja vähän heittää läppändeerusta koutsi-C:n kanssa, ja sitten pitikin juosta takaisin koululle hakemaan Tyttö. Pianoharkat oli tänään peruttu opettajan sairastuttua, joten heitin sen suoraan kotiin ja katoin pöydän valmiiksi. Katsottiin yhdessä pari youtubevideota kunnes mun piti taas juosta. Hallilla vastassa oli hikinen Poika ja pari kauhukakaraa, joiden vanhemmat oli myöhässä ja pojat sitten purkivat tätä turhautumista huutamalla Crazy Frog -melodiaa. Ai että. Asiaa ei auttanut se, että oman kakaran keskittyminen oli niin huutamislaulamiselle omistautunut, että kamojen riisumisessa kesti kymmenen minuuttia pidempään kuin yleensä. Lopulta oltiin kotona 40 minuuttia harkkojen päättyisen jälkeen. Jeesus vitun Kristus. Ainakin Poika heitti lätkäkamat kuivumaan ilman mutinoita ja suuntasi heti suihkuun. Syötiin illallinen, Mamma tuli kotiin, suuntasin yläkertaan.

Päivän helppoudesta huolimatta oli jotenkin rättiväsynyt olo. Kävin suihkussa, pesin naaman ja kuivasin tukan, ja sitten suuntasin sänkyyn lojumaan. Heitinpä kynttilänkin palamaan ihan hetkeksi vaan.

 

Enää kaksi aamua. Sitten viikon vapaa. Eilen oli palkkapäiväkin. Tosin tänään juostiin Pojan kanssa bussiin (joka kuitenkin missattiin) ja samalla iPhone lensi taskusta nätissä kaaressa asfaltille. Sinne meni mun näytönsärkymisneitsyys. Mulle ei ole ikinä käynyt näin yhdenkään puhelimen kanssa, ja nyt kun käy, niin totta kai sen iPhonen, jonka korjaamiseen menee varmaan pieni omaisuus, kanssa. Valitin tästä Pappalle, joka kertoi mulle lähinnän Apple Storen ja mainitsi, että saattaa maksaa mitä tahansa kahdesta sadasta tuhanteen kruunuun. Jes.

Puhuttiin muuten Mamman kanssa aamulla. Tai se puhui mulle. Siitä kun oon niin hiljanen ja kuinka se luulee aina aamusin, etten oo OK tai että oon jostain vihanen? Pistän väsymyksen piikkiin, mutta mä vaan nauroin sille, koska pliis, mitä se olettaa mun olevan 6:45-8:00 välillä yleensä noin kuuden tunnin yöunien jälkeen? Lopulta se totesi, että I'll try to remember, you're not mad, just Finnish. Niinpä kai sitten. En vaan ymmärrä, mitä mun pitäisi tehdä. Jutellaan aina aamusin kuitenkin aika paljon jostain ajankohtaisista aiheista ja lasten päivän ohjelmasta. Kotikotona harvoin ees murahti porukoille mitään ennen kuin teki lähtöä. No, Mamma asui niin kauan jenkkilässä, että ehkä sieltä jäi päälle joku hölötysvaihe. Koska toi ruotsalainen isä on kyllä ihan samanlainen kuin minäkin.

Förlåt vaan kun mulla ei ollut ajankohtaisia kuvia.

(1. Perusaamuruuhkassa istuskelua koululta kotiin ajaessa. 2. Näiden lappujen täyttely on oikeesti rasittavaa. Mutta silti niitä täytellessä tulee aina niin tärkeä olo. Onko tää näitä vanhemmuuden etuja? 3. Lempipaituli. 4. Lempisaapulit. Oon vaan vähän materialisti. Merkkilisti? 5. Hissiselfie. 6. Toin autosta vähän parkkilappusia sisälle, jotta saan ne roskikseen. Niitä vaan kertyy. Hups.)