So far, so good.
Arki lähti rullaamaan aika jähmeästi, mutta mitä muutakaan voi odottaa kun astuu taloon, jossa ei oo kukaan elänyt kolmeen viikkoon. Onneksi porukka lähti mummolaan loppuviikoksi, viettäen vain yhden päivän kotosalla, ja mulla oli vähän omaa aikaa. Suuri osa omasta ajasta tosin meni pyykkäämiseen ja kaappien täyttämiseen. Mutta mahtuipa mukaan myös kesän viimeisimpiä jätskejä lasten kanssa sekä 1999 Crash Bandicoot -pelin pelaamista. Yksi vähän uudempi autopeli oli jostain kumman syystä enemmän mieleen, Crash Bandicoot -pelien grafiikka voisi kuulemma "olla parempaakin"...
Täällä on satanut raikastavan paljon vettä, ja tänään mun ja lasten dinnertimekin keskeytyi kun ulkona tuli rakeita aikamoisella voimalla. Toki lasten oli pakko päästä ulos juoksentelemaan, ja kyllä mä ne sinne laskinkin saatesanoilla you're gonna get hurt. Onneksi mac'n'cheese alkoi nopeasti kuulostaa taas paremmalta kuin ikävältä tuntuvat rakeet, ja meikä pääsi sanomaan, että I frickin' told you so.
Kävin tässä yksi päivä ihan yksin kaukana kaukana Willy'sillä. Eli siis ajelin yllättävän rauhallisena pitkin E18-motaria kohti Norrtäljea, ja löysin kuin löysinkin paikan nimeltään Willy's. Ihan karsea ostoshelvetti. En oo vieläkään täysin ymmärtänyt tätä ruotsalaisten hedelmäkulttuuria, tuolla ja kaikissa muissakin isommissa liikkeissä on sellaisia skannereita, joilla skannaillaan koodeja hedelmistä. Vaakoja ei mailla eikä halmeilla. Onneksi meidän lähikaupassa kassatäti hoitaa noi punnitusjutut.
Mutta niin, Willy's velotti kortilta reippaat puolitoista tuhatta kruunua ja mulla oli ongelmia saada kaikki ostokset mahtumaan auton takakonttiin. Ja siis mulla on niin iso auto, että takakonttiin mahtuu kaksi lätkäkassia ja -mailaa. Että niin. No, mahtuivatpa kuitenkin, ja pysähdyin kotimatkalla vielä lähikaupassa hakemassa ne helvetin hedelmät.
Näiden muutaman rentoilupäivän aikana onnistuin polttamaan pari satkua. Enkä kruunuina, vaan nimenomaan euroina. Mutta äiti, ostin kyllä oikeasti kaikkea tarpeellista - uudet ballerinat, kimonon, pari t-paitaa, uudet höntsät, puhelinliittymään vähän lisää nettiä, kahden (!!) litran kokispullon... Yksi päivä muuten ajelin Slusseniin ikivanhalla metrolla, enkä enää ikinä nouse tollasen kyytiin. Olin ihan varma, että se räjähtää hetkenä minä hyvänsä.
Tänään en tehnyt yhtään mitään. Okei, mun oli kyllä tarkotus käydä American Apparel läpi, ja kuvittelinkin laittaneeni herätyksen ysiksi, mutta ilmeisesti se on vaan weekdays alarm. Joten heräsin onneni ohi nukkuneena kello 11, eikä oikeastaan huvittanutkaan nousta. Niinpä sitten luin ja katselin rästissä olevia tv-ohjelmia koneelta kunnes vähän yhden jälkeen alkoi kuului sellaista räminää alakerrasta, etten tainnut olla enää yksin kotona. No, kymmenen minuutin päästä eräs erittäin kovaääninen agentti kävi sujauttamassa tollasen lapun mun oven ali... Raahauduin kyllä aika pian siitä suihkuun ja sitten alakertaan, tämän agentin kanssa autopeliä tahkoomaan.
Pistin just vähän aika sitten lapset nukkumaan, koska vanhemmat on jossain kesäjuhlissa iltaa viettämässä. En valita, koska nyt meidän ainoa internetin lähde, vanha kunnon modeemi yhden johtonsa kera, on mun käytössä. Yleensä toinen vanhemmista tekee töitä yömyöhään ja vie kaiken internetin. Oi Telia, voisitteko vaan fiksata meidän langattoman netin, tack så mycket.
Huomenna suomityttö A:n kanssa Fotografiskaan tsekkaamaan mun toisiksi lemppareimman valokuvaajan näyttely - tai ainakin mä olin ymmärtävinäni, että se on siellä just nyt. Mutta mun ruotsi on mitä on. Toivotaan, että pääsen itkemään Genesistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti