Oon ollut kipee tiistaista asti.
Ostin tänään lentoliput Suomeen ja takaisin.
Oon ollut hereillä yli 24 tuntia ja viettänyt koko sen ajan kantaen mukana läppäriä/tablettia/puhelinta, koska yksi mun suosikkifirmoista päräytti lauantaina kello 15 käyntiin 24 tuntia kestäneen striimin. Olo on jotenkin hyvä nyt. Tai muiden positiivisuus tarttuu. Ihanaa nähdä, että on ihmisiä, jotka on mielettömän onnellisia niiden duunissa. Silleen, että ne herää joka aamu ja menee töihin paikkaan, jossa duunikaverit on parhaita ystäviä ja jossa varmana nauraa päivän aikana. Ne elää sellasta elämää, ettei ne vois edes kuvitella palkitsevampaa, hauskempaa ja täydellisempää elämää.
Sitä mäkin haluaisin joku kaunis päivä, mutta just nyt mä haluan takaisin Suomeen. Tai en varsinaisesti Suomeen, mutta paikkaan, joka on koti. Haluan vain olla vähän aikaa. Haluan, että voin käpertyä sänkyyn koko päiväksi eikä kukaan kysy mitään. Haluan, että mun ei tarvitse kantaa vastuuta muista kuin itsestäni. Haluan, että mä voin olla ja tuntea mitä haluan eikä tarvitse tukahduttaa kaikkea muiden takia.
Haluan vain olla. Vähän aikaa edes.
Oon kuunnellut tätä biisiä liikaa tämän viikon aikana.
Onko tää se kuuluisa koti-ikävä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti