Nyt tulee hei jotain ihan uutta. Tai ainakin kun miettii, millaista sontaa mä olen viime aikoina tänne kirjoittanut. Kuinka on paha mieli ja kuinka ei jaksa ja bla bla bla. Mulla on ollut tosi hyvä viikonloppu. Ja ei, en ole tehnyt mitään erikoista. Ne on ne pienet asiat.
Käytiin T:n kanssa eilen Fridhemsplanilla ruotsinsuomalaisen koulun joulumarkkinoilla. Eivät ne olleet mitkään ihmeelliset, sellaiset pienet joulumyyjäiset vain, mutta en tiedä. Siellä oli myynnissä ruisleipää ja jälkiuunileipää ja suomalaisia prinssinakkeja ja Tupla-patukoita. Sisuradion tyypit soittivat ja lauloivat suomalaisia joululauluja. Ostin ruisleipää, ja ihana suomiputiikin täti toivotti mulle hyvää joulunodotusta suomeksi. Hymyilin niin leveästi uudet, suomalaiset ruisleivät kainalossa, että poskiin sattui.
Joulumarkkinoiden jälkeen lähdettiin extempore elokuviin. Mä en ole ikinä käynyt elokuvissa niin paljon kun mä olen täällä—täällä on joku, joka on aina valmis lähtemään elokuviin, ja oon ihan tajuttoman kiitollinen siitä, koska tää ainakin kerran kuukaudessa leffailu on ihanaa hemmottelua. Oon niin tajuttoman kiitollinen T:lle, että se on jaksanut pyytää mua ties mihin elokuviin ja että se on aina jaksanut raahautua katsomaan mun haluamia leffoja ja että aina kun sanon "pitäskö käydä leffassa" niin se sanoo "joo" ja sitten mennään ja valitaan edes joku leffa.
Me mentiin katsomaan Pan, eli tarinan siitä miten brittiläisesti pikkupojasta tuli Peter Pan. Tai mentiin ja mentiin, käytiin Hötorgetin leffateatterissa ja ostettiin lipun Heron Cityn näytökseen. Sitten metroiltiin Fruängeniin ja mentiin sieltä bussilla Heron Cityyn. Me ei jotenkin ikinä osata ostaa lippuja oikeaan näytökseen, ja eilenkin meillä jäi kolmisen tuntia aikaa pyörittelyyn. Kierrettiin ostoskeskusta läpi ja pidettiin hauskaa MIOssa satunnaisia muistovideoita kuvaillen, käytiin syömässä Mäkkärissä (mun nugetti vierähti lattialle penkin alle ja olin tosi surullinen, rip nugetti), mentiin katselemaan Black Friday -alet Media Marktista (löysin sen pelin, jonka olin suunnitellut ostavani lapsille joululahjaksi, melkein 200 kruunun alesta, SCORE!!) ja sitten vain kökötettiin ja mietittiin asioita salin 13 ulkopuolella.
Mulla ei ollut mitään suuria odotuksia tätä elokuvaa kohtaan, mutta rakastan Peter Panin tarinaa niin helkkaristi, että halusin nähdä tämänkin rainan. Elokuva kuitenkin yllätti mut ihan täysin, ja olin ihan hoo moilasena heti alkuunsa yhden musikaalimaisen kohtauksen jälkeen. Leffasta lähdettiin niin hyvillä mielin, että huh huh. Sanoinkin T:lle, että "mulla ei ole jäänyt näin hyvää fiilistä leffasta sitten...", ja se lopetti mun lauseen mun puolesta: "...sitten Kingsmanin." T on ihana. T, oot ihana, pusuja.
Tuli myös mieleen nyt, että viimeksi kun oltiin baarissa niin T sanoi jotain, että ollaan puoli-parhaita ystäviä. Muistan, että nauroin, ja sanoin, että kyllä se on ihan mun paras ystävä. Mä en oikeesti tiedä mitä tekisin jos T ei olisi tullut takaisin Tukholmaan. Varmaan kuolisin alkoholimyrkytykseen kun mulla ei olisi kuin A parhaansa kaverina.
Leffan jälkeen metroilin kotiin hurjat puoli tuntia. En ole ikinä jotenkin sisäistänyt, että Fruängenista mun pysäkille menee suora linja, se koko reissu kestää puolisen tuntia. Jotenkin ihan hullu aika kun on yleensä tottunut siihen, että metrolla pääsee kohteeseensa 2-13 minuutissa. Kuuntelin koko matkan Panin soundtrackia ja Coldplayn uutta biisiä, ja olin iloinen ja onnellinen ja kaikkea.
Olin illan lastenvahtina, mutta lapset olivat jo sängyissä chillaamassa kun tulin kotiin vapauttamaan vanhemmat dinnerrientoihin. Mä pistin penskat unten maille, sulkeuduin omaan huoneeseeni, laitoin musiikit soimaan langattomasti kaiuttimesta ja pakkasin mun kaksi matkalaukkua uudelleen. Punnistinkin ne! Noin 19 kiloa ja noin 20 kiloa, että ei paha. Sitten kaikki "käyttötavarat" pitäisi saada sullottua käsimatkatavararajotuksen kahdeksaan kiloon. Mutta jotenkin mulla on ihan positiivinen fiilis nyt tästä pakkaamisestakin, ei mitään stressiä. Kyllä kaikki järjestyy.
Tänään sitten heräsin myöhään, jatkoin joululahja-askarteluja, katsoin Pakoa Netflixistä, pistin mun joulukalenterit esille, fiilistelin huomista Troye Sivanin keikkaa, kuuntelin mun uutta soittolistaa langattomasti kaiuttimesta ja tanssin tyhmästi keskellä mun huonetta.
Alakerrassa taas tapellaan, mulla on enää pari hassua kuukautta ruotsiaikaa jäljellä, en tiedä haluanko oikeasti lähteä pois, pitäisi stressata ja panikoida kaikesta, mutta ei vaan. Mulla on hyvä viikonloppu, hyvä fiilis. Ei kiinnosta tollaset.
Kiitti ja kuitti ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti