Aika mahtipontinen otsikko. Joskus kaduttaa tää "nimeenpäs muuten postauksen aina kuuntelemani biisin perusteella" ajatusmalli, mutta kai siinä on pakko pitäytyä. Enää pari hassua kuukautta bloggailuakin jäljellä. En ajatellut sen kummemmin tätä jatkaa sitten kun oon virallisesti takaisin Suomen asukkaana. Ei olisi mitään järkeä—mun suomielämä tulee ainakin alkuunsa täyttymään vain ja ainoastaan yliopiston pääsykokeisiin lukemisella. Siinä se. Ei mulla ole siellä juuri kavereitakaan, joiden kanssa tehdä asioita, joita mä täällä teen.
Anyway, tulin lähinnä ilmottamaan, että löysin just mun valkoviinissä uineen passin. Oon erittäin laiska ihminen ja vasta tänään siivosin sen muovimukin, jota käytin maanantaina mun viinisiemailuun, pois mun yöpöydältä. Se oli mennyt nurin jossain vaiheessa viikkoa, mutta en ollut välittänyt, koska ei siellä pitänyt olla mitään. Siellä oli kuitenkin ollut, sillä tänään pöytää siistiessäni sain repiä mun passin irti viinistä tahmautuneesta pöytätasosta. Itse passikin näyttää siltä, että taisi tulla hyvät humalat sillekin.
Mun passit ei vaan selviä hengissä. Edellinen passi otti kunnon vesipesun kun olin just saanut mopolle ajoluvan niin oli pakko kantaa passia aina mukana ja se päätyi sitten hengailemaan penkin alla ajoluvan kaverina, olipahan aina mukana. Se oli siellä myös aina kun moponi pesin. Kaikki voivat varmasti arvata, minkänäköinen se pieni vihkonen oli muutaman pesun jälkeen, se mopon säilytystila kun ei ole vesitiivis.
Tänään olin lasten kanssa koulun joulumarkkinoilla. Ei sentään tarvinut askarrella tai myydä mitään, täällä oli lähinnä myyntiedustajina toimivien vanhempien tuotteita myynnissä. Oli rannekelloja, intialaisia huivia, vaatteita, italialaisia marmelaadeja sun muita, belgialaista suklaata, jotain 3D-holojuttuja... Mä olin odottanut näitä markkinoita aika innoissani eikä sinänsä ollut edes harmittanut mennä taas yhteen lapsille tärkeään koulujuttuun vanhempien puolesta, mutta meni kyllä maku heti kun näin myyntikojut. Muistan itse ala-asteella kuinka askarreltiin ja leivottiin viikkotolkulla ties mitä jouluteemaista mummun kanssa! Oli niitä kaurajyvillä täytettyjä sukkahousutonttuja ja toscakakkuja ja kaikkea... Mutta hei, nykyaika, nykylapset? Ei kai tälle mitään voi. Onneksi oli hienot piparkakkutalot.
Ajattelin nyt pistää tulille uuden kauden Ghost Adventuresia ja mässäillä belgialaisella suklaalla. Ostin sellaisen joulupukkitikkarin. On paree olla hintansa väärti, 30 kruunua kun on ihan mukavasti tollasesta. Lasten mielestä oli halpaa. Huomaa taas, että ollaan eletty vähän erilain tienaavissa perheissä. Huomenna mennään T:n kanssa ruotsinsuomalaisen koulun joulumarkkinoille kun ne tuntuvat olevan ne The Suomalaiset Joulumarkkinat, Sisuradiokin siellä ja kaikkea. Myöhään illalla lupasin olla kotona kun vanhemmat menevät jollekin jouludinnerille, mutta ehkä ihan hyvä olla välillä viikonloppuyö kotosalla. Sunnunataina ajattelin pakata ja siivota huoneen, koska se uusi aupparikokelas saapuu jo maanantai-iltana. Eihän se tule mun huoneessa asumaan, mutta varmasti täytyy esitellä tätäkin kämppää sille.
Mamma muuten sanoi, että jos haluan, niin voin lusmuta täällä parikin viikkoa mun töiden loppumisen jälkeen, että saisin asua täällä vierashuoneessa ihan ilmaiseksi. Jos haluan. Se lupasi myös maksaa mun lennon kotiin. Ihan hassua, että oon jo kauan aikaa halunnut täältä vaan poispoispois, ja nyt mietin tosissani tota pariksi viikoksi jäämistä. Mulla on kuitenkin täällä rakkaita ystäviä ja paljon tekemistä, että en mä tätä paikkaa vihaa enkä mä pohjimmiltani halua täältä pois. Haluan vain hengittää, ja palata sitten takaisin arkeen. Harmi, että tää duuni ei anna kamalasti hengitysvaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti