Taas oon neljä päivää kökötellyt kannikoillani ja miettinyt, että no huomenna kirjoitan kun on kirjotettavaa. Vaan en ikinä kirjota. On muka tärkeämpääkin tekemistä vaikka oikeasti lojun milloin milläkin pehmeällä alustalla katsomassa ties mitä tv-sarjoja ja harhailen nauttimassa kuivasta ja kylmästä Tukholmasta lenkkitossut jalassa ennen kuin loskakelit valtaavat koko kaupungin. Tai esimerkiksi maanantai-iltana nauttinut 3/4 viinipullosta ja Ghost Adventuresista. Ihan vaan koska maanantai.
Viikonloppuna oltiin T:n kanssa pitkästä aikaa (ekaa kertaa kahteen vaiko kolmeen viikkoon) Dovasissa. Istuttiin ja juotiin ja naurettiin ja itkettiin ja saatiin uusia ystäviä. Tai sellaisia yhden illan ystäviä. Istuttiin nimittäin kahden hengen pöydässä, ja jossain vaiheessa iltaa niin tyttökaksikko mun vasemmalla puolella aloitti jutustelun ja samaan aikaan poikakaksikko oikealla yritti liittyä seuraan. Jossain vaiheessa mä kävin vessassa, ja meidän kolme kahden hengen pöytää olikin yhdistynyt yhdeksi, isoksi pöydäksi. Juttelin toisen tytön kanssa tosi syvällisiä koulutuksesta ja siitä, kuinka tyhmää on, että heti 18-vuotiaana pitäisi tietää mitä elämällään tekee. Sitten kun alettiin T:n kanssa tekemään lähtöä, niin halasin molemmat tytöt ja tää toinen vielä sanoi mulle, että toivottavasti löydät sun intohimosi, mutta älä kiirehdi sen kanssa, sun ei tarvitse kiirehtiä. Lämmitti kauheesti sydäntä, että joku täysin tuntematon ihminen muistaa sanoa noin vaikka asiasta käydystä keskustelusta oli jo pari tuntia ja sinä aikana oli kumottu lasillinen jos toinenkin alkoholia.
Sunnuntaina kävin aamukävelyllä Bergshamrassa ja mietin, miksen asu siellä. Jopa talvinen, kuollut, sunnuntaiaamuinen Bergshamra on kaunis. Kävelin sen suuren siirtolapuutarha-alueen läpi, ja oli hassua nähdä ne kaikki pienet tönöt talviteloillaan. Koko "kylä" oli ihan autio muutamaa sauvakävelijää ja koiranulkoiluttajaa huolimatta, mutta aurinko lämmitti viiden asteen pakkasessa ja mä päätin, että mun pitää tulla tänne uudelleen kesällä. Kolmen tunnin satunnaisen harhailun jälkeen palasin kotiin. Puhuttiin Mamman kanssa uudesta aupparista, jonka mä olen siis meille hankkinut kun Mamman käsissä koko asia ei edennyt mihinkään. Se tulee nyt seuraavana maanantaina käymään, ja mua vähän jännittää, koska maanantait ovat tosi kiireisiä ja tän tytön on tarkoitus "varjostaa" mua koko päivä. Ja se on kuulemma vielä kamalan ujo ja hiljainenkin. No, onneksi mä olen jäätävä papupata.
Lasten kanssa on elämä kukoistanut. Mamma oli tossa viime viikon kipeä ja asui makuuhuoneessa oikeesti 247. Kyllä se välillä raahautui alakertaan puoleksi tunniksi tyyliin syömään tai päällepäsmäröimään, mutta mä sain kerrankin nauttia oman organisointikykyni hedelmistä. Sain ihan itse suunnitella ja aikatauluttaa koko viikon, ja sinne mahtui muun muassa renkaidenvaihtoa ja auton katsastusta kuin lasten harrastusten sommitteluakin. Tyttö joutui viime tiistaina tulemaan bussilla kotiin pianotunnilta kun mä olin katsomassa Pojan kauden ekaa viikolla olevaa vieraspeliä. Yleensä sen jääkiekkopelit ovat viikonloppujen aamutunteina, mutta tällä kaudella kun pojat ovat vanhempia niin vieraspelejä on myös arki-iltoina.
Eilenkin oltiin Pojan kanssa pelissä. Ajettiin ihan Lidingöön asti vieraspeliä varten, ja Lidingön omalla joukkueella oli oikein bussikuljetus heidän kotihalliltaan tälle isommalle hallille. Kovasti henkseleitä paukutellen tulivat soitellen sotaan, mutta meidän paras pelaaja ja samalla mun lempipelaaja (ja tuleva NHL-tähti ja mitä näin on...) paukutti ekassa erässä viisi maalia sisään kun vastustaja ei saanut pussiin yhtäkään. Poika pelasi hienosti puolustuspaikkaansa ja varsinkin ekassa erässä loisti kun onnistui kerran taistelemaan kiekon itselleen kun vastustaja teki breakawayn ja sitten vielä bodyblokkasi kaksi laukausta! Hienot mustelmat jäivät kylkeen ja reiteen, mutta pukkarista vyöryi kaikesta huolimatta ulos kasa virnisteleviä ja ylävitosia jakavia poikia. Kotiin kun lähdettiin hyvällä 3-9 voitolla isännästä!
Niin ja mä en muista mainitsinko, mutta oon nyt pakannut ensimmäisen matkalaukkuni. Sinne meni vaatteita vaatehuoneen pohjalta, huolellisesti niihin vaatteisiin käärittyjä alkoholijuomia sisältäviä puteleita sekä jotain muuta satunnaista sälää, jota en tarvitse/käytä päivittäisessä elämässäni. Yksi laukku täyttyi, ja totesin, että jassoo, ei tämä huone kyllä näytä yhtään erilaiselta. Kysyin Mammalta, saanko lainata niiltä yhtä matkalaukkua, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että joudun varmaan lainaamaan toistakin.
Kamalan vaikea yrittää pakata elämä noin 50 kiloon. Kahteen matkalaukkuun ja yhteen reppuun.
P.S. Täällä ei ole lunta. Ei ole näkynytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti