Hyvää vuotta 2016. Jos vuosia katsottaisiin, niin voisin sanoa, että kaksi vuotta sitten muutin Ruotsiin. Toissavuonna. Hassua. Jos olisin vielä viisi kuukautta ja seitsemäntoista päivää, niin sitten mun viimeinen lento Ruotsista Suomeen lähtisi tismalleen kaksi vuotta sen jälkeen kun mun ensimmäinen lento Suomesta Ruotsiin.
Onneksi en ole. Lähden kahdeskymmenen tammikuuta. Tai ainakin yritän. Työt loppuvat papereiden mukaan 17.1. Sillä ehdolla, että uusi au pair on oikeasti pätevä. Seuraava päivämäärä mun papereissa on 28.2. Toivon ja rukoilen, että uusi au pair on pätevä. Koska sitten minä menen ryypylle T:n ja muiden kanssa 16.-17.1. ja Skatteverketillä käymään maanantaina 18.1. ja sitten tatuoijalle 19.1. ja sitten lentokentälle 20.1.
Sitten olen taas tämän pienen syntymäkaupunkini asukas.
Tein itselleni listan seuraavan vuoden tavoitteista, ja ne tuntuvat jotenkin oudon realistisilta. Ensimmäinen niistä on "muuta toiselle paikkakunnalle". Kyllä mä olen aina pitänyt tätä mun tavotteissa, niin 16-vuotiaana kuin 18-vuotiaanakin, mutta silloin tiesin, että ei, ei tule tapahtumaan. Nyt mulla on sellainen kutina, että no, saattaa tapahtuakin.
Toinen on "hanki töitä". Melkein laitoin, että "pääse kouluun". Mutta en laittanut. En tiedä haluanko ihan oikeasti hakea yliopistoon tänäkään vuonna. Olin ennen Suomeen joululomailemaan tuloa päättänyt, että no kyllä haen, en keksi muutakaan. Mutta sitten, nukuin kamun kainalossa tuossa yksi yö ja piirsin satunnaisia kuvioita sen selkään ja sitten se kysyi, että jos saisit olla ihan mitä tahansa, niinku ammatiltas, niin mitä olisit. Mä sanoin lakimies. Heti. En edes miettinyt. Sitten se kysyi, että no mikset ole. Sanoin, etten pääsisi ikinä oikeustieteelliseen. Se sanoi, että no kyllä pääsisit. Mä kysyin siltä, että mitä se haluaisi olla. Se sanoi, että näyttelijä. Puhuttiin siitä ja siirryttiin muihin puheenaiheisiin, mutta mulla jäi kutkuttamaan se ajatus. Vieläkin kutkuttaa. Mutta ei realistisella tasolla. Täytyy katsoa.
Kolmas on täysin riippuvainen ensimmäisestä. Olettaen, että pääsen muuttamaan, niin se on "hanki kissa". Kissaton elämä, kaikessa ihanassa karvattomuudessaan, ei ole mun juttu.
Voisi myös värjätä hiukset.
Okei, tällä hetkellä suurin tavoite on ottaa seuraava askel elämässä. Hankkia asunto, vakkarityö, lemmikki. Maksaa veroja yhteen maahan ja tippua Finnairin alemmalle jäsentasolle kun ei vaan enää lentele pitkin ja poikin Baltianmerta. Rauhoittua, nauttia itsenäisyydestä ja yksinäisyydestä. Silti kun katselin ja naputtelin työhakemuksen joulupäivänä, lähetin eräälle 40 viikkotuntia tarjoavalle perheelle sähköpostia, että minkäikäisiä lapsia.
He tarjosivat kyllä noin 1300 euroa kuukausipalkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti