you showed me

Meillä on ollut aika rauhatonta kotona, vanhemmat tapelleet keskenään, lapset ovat tapelleet keskenään ja mun mielestä Mamma on ihan kympillä ottanut aina mamman oman vauvan eli Pojan puolen. Viikonloppuna päätin, että vietän nyt viikolla kunnolla aikaa Tytön kanssa, koska tajusin, että oon itsekin vahingossa huomioinut Poikaa liikaa suhteessa Tyttöön. Aamulla mulle kerrottiin, että joo, Poika on (taas) kipeenä. No, en ollut yllättynyt, koska aamuseiskalta sen huoneessa oli vastassa vaan tyhjä sänky. Oon tarpeeksi monta kertaa todennut vanhemmille, että jos se pentu nukkuu teidän sängyssä niin minä en sitä sieltä herätä. Molemmat vanhemmat on aina, että joo ihan oikein kyllä näin tehdään!!!1 mutta mitään ei tapahdu.

Tänään Mamman piti myös lähteä työmatkalle, mutta jäi sitten Pojan takia kotiin. Olin jo etukäteen tosi innoissani, koska ilman Mamman ylimäärästä säheltämistä ja stressaamista mulla on helpompaa pyörittää tätä taloutta. Mutta ei kai sitten. Onneksi noita työmatkoja tulee tosi usein, joten ei varmaan kauhean kauaa tarvi kestää ennen kuin saa vähän henkistä lomaa. Ei sillä, että oisin ehtinyt tänään edes niin kovin hengailla kotona. Aamulla heitin Tytön kouluun (ja toivotin sille onnea kirjaraporttiin, jota se on stressannut koko loman) kaivettuani auton (jota kukaan ei ollut saanut lämmitykseen edellisenä iltana, voi vittu) esiin, ja tulin vähän kiertoteitä takasinpäin, koska tuolla lumisilla teillä on yllättävän kiva heitellä takavetosella autolla! Sitten tuun kotiin, raivaan meidän koko pihan esiin yhdellä vitun lapiolla (koska lumikola on ilmeisesti täysin vieras käsite) ja sitten Mamma kertoo, että hei, voitko viedä ison auton katsastukseen mun puolesta. No, kiltti ja nöyrä auppari sanoi, että okei. Vietin tunnin kaivaen ja skrapaten isoa autoa esiin. Kukaan ei ollut koskenut siihen viiteen päivään, ja kuten kaikki tukholmalaiset tai säätiedotuksia seuraavat tietävät, täällä oli viikonloppuna kunnon myräkkä ja saatiin valehtelematta varmaan yli kymmenen senttiä lunta. Sama jatkui tänään.

Katsastuksessa ei osattu puhua englantia, ja mun autoruotsi on aika onneton. Ymmärsin kuitenkin sen verran, että oikean takarenkaan jarrupalat ihan paskana. Osoitin mun varauslappua ja olin kiltisti, että kan du skriva allt det här? ja ilmeisesti sain asiani selville, koska se kirjoitti mulle mikä oli vikana! Iloisena ajelin kotiapäin puolijarruttomalla autolla. Joka muutenkin handles like a fucking old truck. Vein sen torstaina vaiko perjantaina myös renkaiden vaihtoon että saatiin vihdoin talvinappulat alle. Parkkikselta peruuttaessa meinasin ajaa jonkun jäbän yli, se moukaroi autoa nyrkillä vaan ja alkoi sitten raivoamaan, ja minähän rullasin ikkunan alas ja rääkäsin, että if you see a fucking big car reversing to the driveway maybe don't fucking walk under it, asshole, ja tää jäbä sitten vaan näytti keskisormea ja lähti. No, saatiin renkaat vaihdettua ja ajelin sitten ruokakauppaan. Ruokakaupan parkkikselta peruuttaessa meinasin ajaa myös jonkun raukkaparan yli. Miten ihmiset ei varo peruuttavia autoja? Paha tuolta maasturista yrittää nähdä joka vitun suuntaan.

Mutta niin, kotiin tullessa tein lumityöt uudestaan. Sillä yhdellä lapioilla. Sitten tajusin, että mun auton päälle on kertynyt reipas kerron lunta myös. Sigh. Ei muuta kuin sisälle, tein nopeasti kauppalistan ja kuuntelin Mamman natinaa Pojan olotilasta. Sitten takaisin ulos, kaivoin autoa esiin taas hyvän aikaa ja sitten tein ne vitun lumityöt vielä kerran.

Hain Tytön koulusta ja kyselin heti ekana kirjaraportista, mutta kävi ilmi, että ope vetääkin vuorot hatusta ja tänään ei käynyt onni. Huomenna siis. Käytiin yhdessä kaupassa ja sitten suunnattiin kotiin, ja mä pääsin ekaa kertaa tsillailemaan tunniksi. Vähän pyykkiä heitin vielä, koko päivän vaan rampannut heittämässä koneellista sinne ja koneellista tänne. Lupasin pyhästi, että viikkaan kaikki päivällisen jälkeen.

Päivän riita oli tuttu he is not really sick, ja kun Tyttö ilmoitti Pojalle, että koulussa kaikki puhuu kun Poika on aina poissa ja yada yada, johon Poika vain kirkaisi ja marssi yläkertaan. Mamma veti tästä kilarit Tytölle, ja kysyi, että do you think he likes being sick? johon Tyttö sitten totesi alle 13-vuotiaaksi yllättävän sarkastisella äänensävyllä, että jeez I don't know, mom, he sure doesn't like staying home and playing on computer for the whole day, johon mun teki mieli nauraa käkättää, että HYVIN SANOTTU. No, Mamma siitä lähti lohduttelemaan ja houkuttelemaan Poikaa takaisin ruoan ääreen, ja sillä välin me Tytön kanssa excuusattiin ittemme päivälliseltä. Pelailtiin hetki palloa alhaalla, mutta koska Poika ei sitten voinut olla edes samassa kerroksessa Tytön kanssa, valuttiin ylös ja köllöteltiin ja juteltiin vaan Tytön huoneessa. On se kyllä ihan huipputyttö ♥

On tosi surullista, kuinka vähän toi Mamma oikeasti keskittyy Tytön elämään. Tänään purettiin kauppakasseja ja juteltiin samalla siitä kirjaraportista. Totesin, että sen olisi paree olla huomenna tai muuten multa loppuu onni mitä toivottaa, ja kyselin niitä valmistelevia kysymyksiä, jotka opettaja oli antanut. Mamma oli samalla keittiössä, ja keskeytti sitten meidän keskustelun. What are you guys talking about? ja mä tietenkin totesin, että about that super important book report, you know the one that's gonna be like, 80% of their english grade. Tyttö oli vaan hiljaa, että mom doesn't know, ja olipa kiusallista. Surullista.

No, ei kai näille mitään voi. Onneksi oon saanut mun silmät auki tän tilanteen suhteen ja pystyn olemaan Tytölle enemmän tukena. Sanoin sille, että kai se tietää, että mun huoneeseen saa aina tulla vaikka ovi olisikin kiinni, ja Tyttö nyökkäsi. Mä vaan haluan, että se tietää, että täällä taloudessa asuu myös joku, joka on senkin puolella.