26.8.2015

old scars / future hearts

Herään kun Poika hiipii mun oven ohi natiseville portaille ennen kuutta pelatakseen tabletillaan ennen aamutoimia. Se loukkaantuu, kun moitin sitä ja juoksee takaisin yläkertaan itkuisena kun kyselen rasitusvammaiselta vaikuttaneen jalan kuulumisia. Joudun maanittelemaan Pojan aamupalalle lupaamalla, että laitan kaksi gifflaria sen eväsboksiin.

Käyn kirjaimellisesti repimässä Tytön sängystä 25 minuuttia ennen lähtöä. Se ei saa suustaan ulos mitään järkevää, mutta nousee kuitenkin ylös ja raahautuu kylppäriin. Palautan jo viisi herätystä sitten takavarikoimani peiton sen huoneeseen.

Sanon lapsille 8 minuuttia ennen lähtöä, että nyt mennään. Tyttö on melkein valmis, muistutan sitä sukista ja siitä, että sanoo iskälle heipat, ettei tarvitse sitten enää juosta ylös. Poika kysyy, että miksi nyt jo. Vastaan, että no koska teillä aina kestää. Ei kuulemma kestä. Passitan silti Pojan hakemaan sukat ja sanomaan heipat iskälle yläkertaan.

Pakkaan molempien eväät, ja samalla huomaan, että kouluun tänään palautettavat lomakkeet ovat yhtä täyttämättä magneetin alla jääkaapin ovessa. Huokaisen, ja alan täyttämään niitä. Yksi koskee Google Classroomin käyttöä. Rastitan kyllät molempiin, väärennän Mamman allekirjoituksen perään. Toiseen pitää täyttää lasten terveystiedot, lääkitykset, sairaudet sun muut. Jätän Tytön lomakkeen melkein tyhjäksi ja listaan kaikki Pojan allergialääkkeet nimeltä sen lomakkeeseen, puumerkit perään. Kolmannessa kysytään, saavatko lapset lähteä itsenäisesti koulusta vai luovutetaanko vain vanhemmille. Rastitan ensimmäisen ruudun, allekirjoitan, ja sujautan kummallekin kolme lomaketta reppuihin.

Pennut ilmestyvät alakertaan, mä istun jo odottamassa autonavain kourassa. Tyttö tajuaa, ettei sanonut heippoja iskälle ja juoksee yläkertaan. Poika tajuaa, ettei sillä ole sukkia jalassa. Hieraisen mun naamaa. Mammakin ilmestyy paikalle. Kysyy nukuinko hyvin. Valehtelen, ja sanon, että joo, vaikka unta kertyi ehkä kaksi tuntia viime yönä. You just look really... Mamma aloittaa, muttei ikinä lopeta lausetta. Kiitän sitä siitä ajatuksissani.

Lähdetään lopulta viisi minuuttia myöhässä kohti koulua, enkä jaksa tässä vaiheessa enää edes nostaa mun pointtia 8 minuuttia etukäteen lähdön valmistelusta esille. Ilmoitan heti autolle kävellessä, että reput menee takaluukkuun. Lapset anelevat, että pliis ei. Annan luvan ottaa ne takapenkille, mutta sillä ehdolla, että kumpikaan ei mainitse niitä sanallakaan. Turhautuminen is strong ja se näkyy, ja lapset eivät hiiskahdakaan laukuista.

Poika kutsuu mua mamma-nimellä eikä edes huomaa mokaansa ennen kuin Tyttö nauraa sille.

Harhailen ruokakaupassa puoliaaveena. Niillä ei ole kalkkunaleikkeleittä tai 2,8% bisseä. Huokaisen.

Mamma kysyy, ehdinkö ajaa sen metrolle. Kysyn, voinko sanoa ei. Että mun pitää kiirehtiä suihkuun ja sitten itsekin kaupunkiin. Pappa on jo lähtenyt. Mamma sanoo, että ymmärtää ja lähtee kohti bussipysäkkiä. Mä menen nukkumaan kahdeksi tunniksi.

Kiirehdin suihkun kautta keskustaan ja sieltä Fridhemsplanille. Vaihdan mun lenkkitakin ja perushupparin kahteen sileään satasen seteliin mukavan loppiskaupan seurauksena, ja lähden sitten kohti aasialaisia ruokatuotteita myyvää kauppaa. Kaupan vanha setäomistaja ja sen poika moikkaavat mulle vaikka en ole käynyt siellä muutamaan kuukauteen. Nappaan mukaan sinappiöljyä ja pussillisen vihreitä chilejä. Vanha setä juttelee mulle ensi viikolla tulevasta uudesta hyllyköstä ja pahoittelee kun en löytänyt naanleipää samalla kun sen poika naputtelee mun ostokset ikivanhaan kassakoneeseen. Maksan käteisellä ja kiittelen, setä yrittää tyrkyttää mulle pullollisen aam pannaa mukaan ihan ilmaiseksi. Sanon kiitos ei kiitos hymyn vääntäen, ja setä taputtaa mua olalle ja kertoo, että oon sen favorit vit tjej.

Haen Tytön koululta, ja sitä odotellessa juttelen Pojan parhaan kaverin vanhempien kanssa ja paijaan niiden harvinaisen kilttiä ja haisematonta vizslapentua. Ne muuttavat pois vuoden loppuun mennessä ja mua harmittaa, koska Pojan parhaan kaverin äiti on toinen mun mammabestiksistä.

Syödään, ja vietetään siestaa Tytön huoneen lattialla pyörien. Puhutaan mun tatuointisuunnitelmista, meidän varpaita, Tytön parhaan ystävän isän rimppakintuista, rintaliiveistä, kuukautisista ja siitä, mitä aktiiviliikkuminen ilman urheilurintaliivejä tekee rinnoille. Mamma löytää meidät kuudelta kotiin tullessaan Tytön sängyltä jalat seinää vasten kohti kattoa kikatuskohtauksen pauloissa.

Tyttö haluaa tulla mukaan hakemaan pikkuveikkaa sen parhaan kaverin luota. Ajellaan sinne kaikessa rauhassa puhuen matkalla lähinnä musiikista, Rix FMn sunnuntaifestareista ja siitä, kuinka ärsyttävää liikenne pois kaupungista on tähän aikaan.

Poika ei suostu istumaan takapenkillä kunnolla, joten tyhjällä tiellä äkkijarrutan niin, että se kolauttaa päänsä etupenkin selkämykseen. Viesti menee perille pojan suuttumatta, joten katson itseni voittajaksi. Loppumatkan se istuu kiltisti paikoillaan. Jutellaan Pojan parhaan kaverin koiranpennusta, ja mun sydämeen vähän sattuu, koska Poika ei tiedä toisen perheen muuttoaikeista.

Matkalla autosta kotiovelle puhutaan rannoista ja kuulin epähuomiossa, että Poika olisi sanonut better than your shitty beach, ja vedet silmissä räkätetään kaikki ennen eteiseen astumista.

Lapset hoitaa iltatoimiaan ja me käydään Mamman kanssa läpi seuraavaa viikkoa kun se lähtee taas työmatkalle. Oon jo lähdössä keittiöstä kun se kysyy, että voisinko hätätilanteessa jäädä tyyliin tammikuun ensimmäiseksi viikoksi vielä avustamaan. Mun suu lupaa, että voin jäädä vaikka helmikuunkin loppuun asti jos tarvitsee. Jossain vaiheessa istun pöydän ääreen ja jutellaan syvällisiä mun tulevaisuudesta ja perheen tulevaisuudesta.

Mietin, lähdenköhän mä täältä ikinä. Mietin, kuinka paljon rakastan näitä kahta lasta kaikesta huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus taas jälleen kerran! Tuli mieleen, olitko muuten ensimmäinen aupairi perheessäsi? Koita kestää ja viivy vaan niin pitkään kun viihdyt. Ei siinä oo mitään pahaa, eihän? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha en, oon varmaan seitsemäs tmv? kaikki aiemmat ollut 6-9kk kerrallaan että oon ensimmäinen joka on jääny pitkäksi aikaa :D ja onhan tässä vaikka mitä pahaa, tuntuu etten saa ikinä lähdettyä :D kiitos kommentista <3

      Poista